Vuosi 2009

22.2.2009

WUH ja HAU! Tänään on synttärit!!

Neiti-Nellalla sisaruksineen on tänään 3 v syntymäpäivät!  Suurella koiran sydämellä Nella toivottaakin sisaruksilleen maukkaan maistuvaista syntymäpäivää ja lahjakkaille koirille paljon... No, LAHJOJA tietenkin! :)

Nella onkin saanut pari nuolaisua tiramisu-kakusta ja aamulla emäntä rakensi heppa-hirssi-kakun, jossa oli pari namiviipaletta valkosipulisavujuustoa päällä... Jo silmien pyöristymisestä huomasi, että tällaisia synttäreitä saisi olla 365 kertaa vuodessa... :)

Nella on saanut myös pehmoleluja lahjaksi, joista vain yksi on saanut toistaiseksi vammoja...

Pallosammakon "nahka" rei'itettiin jo heti, kun neiti sen hampaisiinsa sai, mutta vasta aamusella saadut pehmot on saaneet osakseen vain hellää pureskelua ja hoivaa.  Saipahan tyttö myös siskoltaan "Urhea koira - Bolt"-minikirjankin, jonka Nella nyt saa ottaa varsinaiseksi oppikirjakseen, kuinka tullaan sankarikoiraksi. :) Vaikka Nellahan onkin jo ainakin oman elämänsä sankari! Ehkä vähän emännänkin... ;)

Eilen illalla Nellalle tuli synttärivieraitakin, joiden kanssa sitten juhlittiinkin aika pitkään... :) Nella sai paljon halauksia ja rapsutuksia ja tyttö tietenkin nautti siitä kovasti. Lisäksi se pääsi lempihommaansa, pusuttelemaan ihan vimmalla, jopa naapurin setää, joka yleensä on vähän kovempi pala saada taipumaan siihen... :) Mutta ketäpä ei saisi valkoinen kiedottua pikkuvarpaansa ympärille! Ainoa mälsä juttu oli se, että vieraat kuitenkin enemmän pitivät seuraa emännälle kuin karvaiselle synttärisankarille, kun heidän oma karvainen kaverinsa Rico ei päässyt nyt mukaan juhliin. Syynä oli se, että emäntä ei halunnut ottaa riskiä Nellan lantion suhteen, pystypaini ei varmaan vieläkään olisi ollut ihan hyvä idea. Odottelemme vielä ja pidetään sitten karvaisille lapsille ihan omat bileet, kun Nellakin on kuntoutunut! Voihan toki olla, että sitten kodin kalusteet saavat vammoja, mutta se on kuitenkin pienempi paha.. ;)

Juhlien jälkeen emäntä oli vielä niin pirteänä, että lähti pikkusankarittaren kanssa aamuyön lenkille, jossa seurailtiin jänis-pariskuntien kirmailua ja kuunneltiin miltei korviin koskevaa, uskomatonta hiljaisuutta... Tosin lähtiessä lenkille nähtiin naapurin uhkea uros Rico pihallaan, Rico toivotteli syntymäpäivän onnitteluja vinkuen ja Nella sille vähän kivahti kimeästi, että näin myöhään ei saa enää vinkua... Kumpikohan se sitten kuuluikaan hiljaisuudessa nukkuville naapureille paremmin... Ups..... Tyttö pitikin viedä paikalta nopeasti, ettei ala suurempia saarnoja pitämään... ;)

17.2.2009

Olipa aurinkoinen, ihana talvipäivä! :)

Lenkillä oli mukavan rauhallista, aurinko paistoi täysillä ja hanki loisti pelloilla, vielä valkoisempana kuin Nella. Mutta Nella taas loisti tyytyväisyyttään ja iloisuuttaan. Koiruus oli hieman liiankin innokas, koko lenkin alkupätkän sai hillitä emännän perässäkiskomista! Ihan kuin koiruudella olisi ollut taas kauhea kiire johonkin ja minne tahansa menikin, niin kiire vaan jatkui... :) Ei tuntunut pääsevän perille.

No, lopulta kuitenkin alkoi tyttökin jo malttaa vaan nauttia lenkilläolosta. Kiersimme latuja pelloilla ja vaikka kylmä viima välillä tuntui pureskelevan emännän poskia, niin koiraa se ei tuntunut haittaavan. Tyttö sai taas ulkoilla vähän vapaanakin, aina kun joku hiihtäjä ei kohdalle sattunut.

Ensimmäisellä vapaajuoksulla likka vaan alkoi liikaa pyrkiä umpihankeen, josta otinkin sen sitten takaisin hihnakävelylle, ettei lantion lihakset vaan saa liikaa ärsykettä alkaa kipuilemaan. Nätisti tyttö sitten kävelikin mukana. Onneksi koiruus oli kiinni yhdessä vaiheessa, kun jostain hangen alta pinnalle ponnisti pieni hiiri! Valkoinenhan alkoi heti tassuttaa sitä innoissaan ja pari kertaa huitaisi vain hitusen ohi, onnekseen hiiren pikkukintut olivat vikkelät! Ja sitten loppui hihnan pituus, joten tyttö pysähtyi ja jäi haikeana katsomaan, kun hiiri pujahti piiloon hangen alle taas. Näinköhän se olisi kiinnisaadessaan popsinut sen kitaansa, kuten siskot ovat kotiseuduillaan tehneet.... :(

Lenkki sujui hyvin, annettiin hiihtäjille nätisti tietä istuen paikallaan ja odottaen heidän ohimenoaan. Saatiin jopa kiitosta eräältä hiihtäjältä hyvästä käytöksestämme! :)

Toki piti muutamia kuviakin neitosesta napsia:

Hienosti tyttö kyllä pysytteli lähellä, se pysähteli jatkuvasti katsomaan taaksepäin, ilmeisesti ihmetteli, miten voi ihmisellä kestää niin kauan edetä lyhyttä matkaa... Ja kun se kameraakin jatkuvasti esiin veti ja senkin kanssa hidasteli!

Laduilta sitten palattiin taas kohti kotia, tien viertä likka käveli todella hienosti, hihna löysällä koko ajan. :) Loppulenkki olikin sitten taas varsinaista haipakkaa... Sattui meinaan kissa kävelemään tien poikki ja jäi mokoma vielä siihen parin kymmenen metrin päähän kyttäämään meitä! Valkoinen tietenkin alkoi kerätä kierroksia ja sen seurauksena vähän emäntäkin.. Murr... Mutta hammasta purren ja tiukasti pidellen, siitäkin selvittiin, koska kissa katsoi kuitenkin parhaimmaksi vilistää tien yli ja kadota aidan taa piiloon.

Koiruus sai sitten jäädä vielä pihalle päästämään höyryjä, jos niitä jäljellä oli. Vilkaisin ikkunasta sälekaihtimien välistä, mitä se mahtaa siellä touhuta vai onko jo portilla odottamassa sisällepääsyä, niin eipä ollut.... Ei tarvinnut kauaa miettiä, mitä oli koiralla mielessä... Kaivoin sitten kameraa esiin.. :

Toimintasarja meni näin ->

1. "Piilotteleekohan se lintu taas tuolla...?", 2. "Ensin tarkastus, ettei mamma ole ovella...", 3. "Jos nuuhkaisen ja tökkäisen ensin vähän täältä alhaalta..", 4. "Ei saatu liikettä aikaiseksi alhaalta, kokeillaan sitten ylempää!", 5. "Vai voiko se olla tuolla toisessa männyssä?", 6. "Apua, tuleeko se mamma nyt ulos, kun olen tässä männyssä ja mie EN SAA hyppiä?!", 7. "Ei se tullut, hyvä!" ja 8. "Vielä viimeinen ponnistus ihan tuonne latvaan...." 

Ja lopputulos oli: Ei ollut lintua puussa! :)

Kun menin pihalle, tyttö oli kuin ei olisi mitään tehnytkään... Ja varsinkin näytti sille, kuin se olisi itsekseen virnistellyt "Enpäs jäänyt kiinni!"... Eipä vissiinkään... :)

Siinä sitten pöllyttelin paria vilttiä pakkasessa ja vein pari sohvatyynyäkin ulos. Tyynyjä hakkasin yhteen oikein rivakasti ja Nella leikki lelullaan ihan jaloissa. Eikös se sitten ponnahtanut sen verran, että sai päänsä juuri tyynyjen väliin, kun ne yhteen läväytin!! UPS..... Oli ihme, ettei se napannut hampaillaan jo tyynystä kiinni ja ottanut koko hommaa ihan taisteluleikkinä... :) Tekevälle sattuu!

16.2.2009

Tyttö alkaa toipua lonkkavaivoistaan! :)

On ollut mukava seurata, kuinka tyttö alkaa pikkuhiljaa hakeutua taas Nellalle niin normaaleihin asentoihin, eli siis nousee takajaloilleen jo herkemmin... Vähän on pakko toppuutella, ettei liikaa innostu riekkumaan edes palloa pihalla kurittaessaan. Hieronta ja lyhyemmät, tasaisessa maastossa tehdyt lenkit on selvästi auttaneet, ei ole tarvinnut likan niin paljon jännittää liukkailla kävellessään. Hassun näköiset nuo haravarpaat välillä on, kun koiruus levittää varpaitaan ihan räpyläksi ja työntää kynsiäkin esiin kuin kissa saadakseen naskalit pitämään jäisillä teillä!

Viikonloppuna näpsittiin muutamia kuvia pihalla Hurtta-asusteissa, kun Nella liittyi Hurtta-clubiin! Siellä tuntuu olevankin aika lailla hännänheiluttajia, mukaanluettuna naapurin Rico! Löysivät siis koiruudet taas uuden paikan, missä toisilleen silmäniskuja ja viestejä lähetellä. :) Tässä pari otetuista kuvista, ei manttelin päällä pitäminen tytön leikkisyyttä tai vauhtia kyllä mitenkään laimenna...

Jälkimmäisessä kuvassa mennään jänisloikkaa niin, että takajalat on ilmassa, kun pitäähän sitä antaa kunnon vauhtia tuolle narupallolle... 

Eilen illalla likka pomppasi olohuoneen pöydän alta niin topakasti pystyyn, että kolautti kallonsa pöytälevyyn.. Mamma nyt sattui vähän älähtämään, kun Kuorosodan Veeti tempaisi paitansa pois kesken esityksen... Kröhöm... Nella katsoi korvat hörössä emäntää ja kun totesi, että ei emännällä mitään hätää ole, tuhahti todella tympiintyneen oloisena ja kömpi takaisin pöydän alle.. Hetken kuluttua kuului todella tympiintynyttä örinää ja ääntelyä, manaili otus varmaan, kuinka ihmiset voikaan olla aina niin tyhmiä... :)  Odottakoon vaan kun alkaa taas lätkän MM-kisat... Heh!

Tänään kävimme päivälenkillä, vähän pitempi lenkki kuin nyt muutamaan päivään ja tyttö näytti tykkäävän kovasti. Jälleen yksi auto alkoi hidastaa kovasti tullessaan kohdallemme ja autosta pari täti-ihmistä kovasti vilkutti meille ja osoitteli sormillaan Nellaa.. :) Vieläkin likka vaan kerää katseita niin erikoisen rodun edustaja kun on, on se vaan hyvä, ettei Vantaan maailman tämän kolkan kuningatar itse sitä tajua, muuten se voisi vielä kaiken lisäksi "ylpistyäkin"... ;)

Treenattiin vähän seuraamistakin loppulenkin puolella, jestas, kuinka hienosti se tuleekin vierellä! Siis kun mammalla on joku älyttömän mielenkiintoinen patukkalelu kädessä... Mitenkähän kävisi ilman.. :))) Nyt iltasella pitäisi vielä alkaa kokeilemaan sitä Caniksen haastetta treenaamaan, onneksi alku on suhteellisen helppo juttu, ei tarvitse kuin saada koiruus menemään viltille! Eiköhän se onnistu... Hope so...

Tyttö on muuten ottanut itselleen uuden iltaharrastuksen: Anna kyytiä tipulle! Tuija-männyissämme on nykyään aina yöpymässä yksi mustarastas. Se tunkeutuu syvälle tiheän männyn oksien sekaan hakemaan suojaista paikkaa nukkua yönsä. Nella on heittäytynyt rasistiksi, sillä mustan rastaan lennätys pois Hänen pihaltaan on tullut iltarutiiniksi. Joka kerta kun se pääsee yöpissille pihalle, se menee ensin mäntyjen luo ja alkaa siinä töniä kuonolla männyn oksia, jotta saa joko tuoksun kirsuunsa tai sitten linnun liikahtamaan. Se tönii siinä sen aikaa, että jotain alkaa tapahtua. Kun lintu sitten levottomana liikahtaa (likka meinaan nousee lopulta jo takajaloilleen, joten pääsee suht lähelle varmaan lintua jo), tyttö kapsahtaa mäntyyn kauhoen tassuillaan! Ja lintu toteaa, että taas on parempi vaihtaa maisemaa... Kaiken touhunsa tyttö tekee ihan hiljaa, se ei haukahtele, murahtele eikä inahdakaan, kunhan itseään huvittaa touhuillaan. :) Lintu parka.. Ja häätötyön tehtyään koira on niin muikean iloisen näköinen!

14.2.2009

Hyvää Ystävänpäivää kaikille!

Emäntä on saanut raapia päätään tässä välillä oikein tosissaan, kohta varmaan alkaa paljastua pieniä, kaljuja kohtia päälaelle..

Ensinnäkin tytteli alkoi jälleen viikko sitten vingahdella ponnistaessaan eteen ja yläviistoon. :( Tuntui tosi kurjalta. Siinä emännän sydän tuntui kurtistuvan ihan rusinaksi, kun koiruus tulee heti vikaistuaan emännän jalkapöydälle istumaan ja alkaa nojata kaulaa kohti emännän päätä kurkottaen. Ja itse pitäisi olla ihan rauhallinen ja rohkaista koiraa vaan jatkamaan matkaa.. Vaikea homma, mutta eipä siinä oikein panikoimaankaan voi ruveta.

No, sitten lauantaina likalle tuli jokin ihan höpelö mörköpelko! Naapuri oli asentamassa kylpyhuoneen peilikaappia hieman alemmas, kun tämä emäntä on niin lyhyt, ettei peilistä ylettynyt näkemään itseään paljoakaan leuan alapuolelle.... Kun naapuri alkoi porata porrasjakkaralla seisten, Nella yritti mennä lähemmäs katsomaan, että mitä se mies siellä jyrää ja hitusen peppukarvoista emäntä sitä kiinni otti (eikä varmaan edes erityisemmin koiruutta nipistänyt), kun ei tyttö korvaansa kiellolle lotkauttanut, niin eikö se koira ulahtanut kuin olisin potkaissut sitä ahteripuolelle! Hyvä, ettei naapuri pudonnut porrasjakkaralta säikähtäessään koiran ulahdusta... Ja taas, tyttö syöksyi istumaan mamman jaloille nojaamaan ja oikein tärisemään!

Naapuri sitten homman valmistuttua lopetti poraamisen ja laski poran lattialle, niin toki tyttö halusi vähän nuuskaista. Naapurin käsi osui poran johtoon ja pora heilahti. Ja Nella kiljaisi ja taas äkkiä mamman jaloille turvaa hakemaan! ??? Kuvittelikohan se siinä aiemmin, että JOTENKIN se pora häntä karvoista nappasi käynnistyessään ja nyt luuli, että se käy hyökkäykseen uudelleen... :)

Ja naapurin lähdettyä vetäydyin hetkeksi sohvalle lepäilemään ja telkkaria katsomaan. Tyttö kiersi jalkopäähän ja kurkki rahin takaa kaula pitkänä, kuin yrittäisi kaulaa venyttämällä päästä lähelle. Jotain se siinä vilkuili hätäisen näköisenä samalla. Ohjasin sitä tulemaan siihen ihan sohvan viereen, jotta on sitten ihan liki. Tämä sitten tulee sohvan reunaa kyljellään "nuollen" ja litistyy ihan kiinni minuun ja sohvaan. Ja vasta sitten huomaan, että se vilkuilee matolla olevaa imurin suutinta tosi huolestuneesti!! Voi äh.... Se on tämä kodin elektroniikka, joka nyt alkoi tyttöä huolestuttaa... Kaikki kai pitäisi olla niin "luomua"... :)

Pikkuisen merkeistä lukien vaikuttaisi, että juoksut voisi alkaa olla nurkan takana odottelemassa...

Yhtenä aamuna se sai emännän taas jujutettua hellimään itseään aika erikoisella tavalla. Sekoittelin siinä ruokia koiran kuppiin ja tunsin pikkiriikkisen pehmeän kosketuksen jalassa. Ja kohta uudelleen, polvitaipeessa. Vilkaisin taakse, niin siinähän se valkoinen seisoo korvat luimussa ja alkaen vispata häntää ihan sen näköisenä kuin olisi ajatellut "Hih, huomasihan se sittenkin!".  Että se osaakin olla velmu ja kietoa emäntää pikkuvarpaansa ympärille! Tulihan siinä sitten ihan pakko vähän pyöritellä likan karvakaulusta.. :)

Tiistaina hovihieroja tuli katsomaan Nellaa taas. Nyt olimme päättäneet selvittää, oliko vingahtelussa kyse vain lihasjumista vai ehkä jostain isommasta ongelmasta. Ennen hierontaa Nella kuitenkin sai hienon lahjan hierojalta... Nellasta tuli kertaheitolla sikafarmari! :) Se sai harmaan röhköpossun, joka sitten saikin todella kyytiä. Ilmeisesti Nella päätti alkaa leikkiä "Heitä sikaa!"-peliä. No, emäntä sai rahkapiirakkaa, joten puntit olivat suht' tasan.. :)

Kuvassa mukana myös nyt Ystävänpäivänä naapurista saatu vaaleanpunainen possu, joten Nella on nyt tosiaan FARMARI! :)

Hieronta meni hyvin, vaikka lihasjumituksia löytyi oikein roppakaupalla. Täytyy sanoa, että ensimmäistä kertaa olin TODELLA YLPEÄ Nellasta, sillä varmastikaan hieronta ei tuntunut kipeisiin lihaksiin kovin mukavalta, mutta tyttö kesti hienosti! Välillä katsoi vähän hätääntyneen näköisenä, mutta rauhoittui kun pidin kättäni sen kaulalla ja juttelin pehmeitä. Silmiä se puristi kiinni useaan otteeseen kuin ajatellen "En ole täällä, en ole täällä, olen metsässä pupujahdissa, olen juoksemassa pellolla, en ole täällä....". Rassukka, mutta niin hieno koira! :)

Hieronnan jälkeen tytölle tuli tosi kova väsymys ja illan loppu meni lepäillen. Nyt näyttää siltä, että kyse on ollut pahasta venähdyksestä tai jopa ehkä revähdyksestä, sillä likan askel on jo kevyempää, vingahduksia ei ole tullut ja se jopa on alkanut (hierojan kiellosta huolimatta) hieman hypähdelläkin taas...  Eli parempaan suuntaan ollaan menossa, kunhan se nyt pysyisi niillä neljällä jalalla eikä alkaisi jälleen harrastaa kaksijalka-akrobatiaa...

Ruokavalio meni jälleen aivan uusiksi, ei se valkoisen vatsa kestänyt kukkakaalia. No, se oli kyllä vähän odotettavissakin, eli ei mikään suurempi pettymys. Tällä hetkellä Nella sitten syö valmista BARF-kasvisseosta ja heppaa. Siihen höysteeksi hieman kananmunankuorijauhetta, vähän hirssipuuroa, B- ja C-vitamiinia ja rypsiöljyä. Etsinnässä on poron ja hirven liha, jotta saataisi vähän vaihtelua liha-annokseen.  Pääasia on se, että nyt tytön vatsa toimii hyvin! :)

Tänään ostin Nellalle ns. koepalaksi KENGURUN häntäpaloja 2 kpl, kun sellaisia kummajaisia Faunattaresta satuin löytämään. Kohta sen näkee, mitä tyttö sellaisesta tykkää. Toivottavasti ei pistä vaan pomppimaan enempää.. :)

Nyt alkoi kuitenkin loma ja on aikaa vaikka alkaa harjoitella sitä uusinta Canis-haastetta!

4.2.2009

No nyt tuli jo syytäkin päivittää sivuille uusinta uutta!

Ylpeänä emäntä ilmoittaa, että valkoinen Nella on sitten uusimmassa Canis-lehdessä, lehden ensimmäisen temppuhaasteen voittajana!! Vaikka meillä se "Hui kauhistus!"-temppu muuttuikin "Kissat haisee..."-tempuksi, mutta ei sillä väliä! :) Pari vuotta meni tuloksia odotellessa, mutta nyt oli lehteen kerätty kaikki kolmen temppuhaasteen voittajat ja siellä se valkoinen on yksi voittajista! JES!! Että ihminen osaakin innostua vähästä... :)) No, tämä oli se ensimmäinen saavutus, joka Nellan kanssa on saavutettu, joten kai siitä voikin iloita!

Tapa, jolla Nellan kuvasta vielä tieto tuli, oli mitä mukavin: Kasvattaja Mirva laittoi tekstiviestiä, kun oli heti tunnistanut Nellan lehden sivulta. :)

Sen verran nyt jotain muutakin, että saimme Nellalle ruokintasuunnitelman sunnuntaina sähköpostilla. Nyt sitten olen hieman lisännyt (totuttamisen vuoksi lähinnä) hirssipuuroa tytön ruokaan, ihan pari rkl vain. Ja olen ollut hieman hämmästynyt, sillä tytön vatsa tuntuu jo nyt toimivan paremmin! :o

Nella on saanut myös "välipalana" nyt kahtena päivänä asidophilus-piimää vähän, eikä vatsa ainakaan ole pahaa siitä tykännyt. Ainut selkeä ulospäin näkyvä (tai paremminkin kuuluva) merkki on ollut hyvin miehekäs röyhtäys joka piimäannoksen jälkeen... :)

Nellan ruoka muuttuu nyt sitten suunnitelman mukaiseksi perjantaina, sillä näin viikolla en uskalla ottaa sitä riskiä (joka meillä yleensä tuppaa sitten räjähtämään matoille...), että likan maha alkaakin oikkuilla kesken työpäivän.

Tässä nyt tämän herkkiksen ruokintasuunnitelman osa 1 (joka kestää 6 vkoa):

Ruokaa aletaan monipuolistamaan vasta tuon 6 vkon jälkeen.

Sen verran on myös tullut tehtyä huomiota, että Nella ei enää kirputtele sitä piinaavaa pistettä selässään! :) Toistaiseksi siis ainakin vaikuttaa hyvältä ja kannustaa jatkamaan!

Maanantaina emäntä vietti taas etäpäivää kotosalla. Työt aloitettiin aikaisin aamulla (jo puoli seitsemän aikaan) ja siksi kolmen aikaan päivällä voikin jo lähteä nauttimaan ihanasta ja aurinkoisesta pakkaspäivästä! Mentiinkin pellolle lenkille, käveltiin osa matkasta valmiilla hiihtopoluilla, lähinnä sillä "vapaahiihto"-reunalla. Nella temmelsi vapaana ja nautti olostaan selvästi. Kuten emäntäkin. :) Aurinko paistoi oikein todella, laduilla liikkui vain harvoja ihmisiä ja Nella istua tokotti nätisti mamman vierellä, kunnes hiihtäjät olivat sutineet ohi, ei edes vilkuillut heitä! Välillä heiteltiin vähän luminokareita ja juostiin kilpaa, kunnes tultiin umpihankiselle pellolle, siinä sitten ei enää kilpaa emäntä jaksanut kirmailla... :)

"Tähän on selvästi istahtanut harakka n. 10 minuuttia sitten!"

 "Heitä nyt, mami, se lumppari, heitä, heitä!"

"Hei! Tänne peltoon uppoaa!"

Kotiinpäin lähdettyämme meitä tuli pellolla vastaan nainen pienen, hiihto opettelevan, poikansa kanssa. Olimme kävelemässä ohi, kun nainen kujersi pehmeällä äänellä pojalleen jotain ja... Nellahan tietenkin hipsi yllättäen ohitseni ennenkuin ehdin kirjainta ääntää! Sen kuono kosketti hyvin hellästi naisen hanskaa ja nainen alkoi vaan nauraa ja ihastella Nellaa.. Luojan kiitos... Huvittavinta oli, kun nainen sanoi: "Se taitaa olla vielä aika pentu...". Naamani varmaan jähmettyi ihmeelliseen virneeseen, kun naisen ilme muuttui niin hämmästyneeksi. Mitäpä siinä vastaamaan kuin "No, se kyllä täyttää tässä kuussa 3 vuotta, että... kyllä se on ihan aikuinen...". Nainenpa vaan naurahti ja kertoi perustelleensa ajatuksensa sillä, että Nella on niin KOVIN sosiaalinen ja avoin ja ei ollenkaan vierastanut heitä.. Heh... Sellainenhan tämä on. :)

Yllättävän vähän se suksilla heilahteleva pikkupoika Nellaa kiinnosti, pari kertaa käväisi vähän varovasti tavoittelemassa sauvaa, josta piti nopsasti kieltää, ettei sauvat menneet parempiin suihin. Niin ja moiskauttihan se kevyen pikkusuukon pojan poskellekin.... No, tapaaminen oli kuitenkin molemmin puolin oikein miellyttävä, sekä nainen että poika virnistelivät Nellalle ja... heh, onneksi Nella ei virnistellyt takaisin!

1.2.2009

Työ haittaa kotisivujen päivitys-harrastusta.. Mutta josko sitä nyt taas ehtisi vähän jotain viimeaikaisia tapahtumia kirjuuttamaan.  :)

Ollaan kolmena viimeisimpänä viikonloppuna käyty yöjuoksullamme koirapuistossa kahdestaan leikkimässä, juoksemassa ja ollaan tehty myös pientä treeniä joka kerta. Ensimmäisellä kerralla alkuun etsittiin nameja, sitten seurattiin ja tehtiin luoksetuloa. Ensimmäisen 10 metrin tosi hyvän kontaktissa seuraamisen jälkeen alkoi koiran katse harhailla, liikautin vähän sormia, kontakti palasi ja parin metrin päästä lopetettiin ja palkkaus. Ei ole kovin pitkäkestoinen tuo tytön keskittyminen treeniin... Sitten mentiin taas semmoinen 6 metriä tosi hienosti ja lopetin siihen, jotta jää molemmille hyvä mieli, heh! Nahkahanskalla palkkasin, no, kun ei sattunut muita "leluja" mukaan.... :) Kelpasi hyvin tytölle, oli vaan vähän kuolainen ja märkä palautuessaan emännälle....

Luoksetulossa tyttö istua tokotti paikallaan tosi hyvin ja katsoi hyvin tomerasti minuun. Kutsun jälkeen sen lähti kuin ammus kohti... ja pari metriä ennen kuin pääsi eteeni, yht'äkkiä katse kääntyi ohitseni (kai siellä joku jänö taas vilahti aidan takana) ja vauhti tyssäsi ja suunta alkoi kääntyä... Hosaisin kädellä nopeasti ja koira korjasi kyllä samointein suuntaa. Niin se sitten napsahti mahaani leukoineen kiinni ja loppu menikin hienosti taas. Vähän harmitti se pieni herpaantuminen..

Nellalle tulee selkeästi koirapuistoon mennessämme aina kova kiire etsiä "se varmasti sinne jonnekin piilotettu tennispallo!". Ja toissaviikon-loppuna se sen sitten löysikin! Uskomaton nenä tuolla koiralla kyllä on. Pallo oli hangen sisällä, maassa olevassa kuopassa, josta se sen vainusi ja alkoi kaivaa esiin.. Ihmettelin ensin, että mitä ihmettä se nyt kaivaa, mutta hämmästys oli suuri, kun pää ponnahti kuopasta suussaan tennispallo!

 Ylpeä pallon löytäjä!

Yhtenä yöjuoksulenkkinä mennessä koirapuistoa kohti, Nella paineli jonkun toisen koiran tekemää polkua pitkin nenä ihan kiinni syvällä polun pohjassa. Se tepsutti ohi hankeen asti ulottuvista kuusen oksista ja juuri kun oli päässyt ohi, alkoi kuusen oksat heilua, lumi lentää ja siis kauhea säpinä!! Siinä emäntäkin otti pienen väistösivuaskeleen, kun ei tajunnut "mikä sille kuuselle tuli?". :) Nella kiepahti 180 astetta ympäri ja rynnisti oksan alta pyrähtäneen fasaanin perään!! Hämmästys oli melkoinen, sillä yleensä neiti kyllä ryntää karkuun pari metriä häntä mahassa kiinni ja vasta sitten kääntyy katsomaan, onko uhka niin iso, että pitäisi vaan jatkaa matkaa... Toinen hämmästys oli se, että likka pysähtyi katsomaan linnun perään jo ennenkuin hihna kiristyi! Että on tyttö sitten kerännyt aimo annoksen itsevarmuutta matkan varrella... Ja kaikki tapahtui niin nopeasti, että emäntä ei ehtinyt sanoa kirjaintakaan!

Tuli vaan mieleen, että mitäköhän sille luonnetestissä "lentävälle" haalarille mahtaa käydä...? Heh heh... Tosin siellä taas likka sitten tietysti säikkyy kaikkea mikä ääntelee ja liikkuu... Niin monipersoonaiselle tämä välillä tuntuu..

Tässä välillä Nella joutui parin päivän sairaslomallekin, oli venäyttänyt kuulemma räätälinlihaksensa vasemmalta puolelta. Se alkoi vinkaista ojan yli pellolla hypätessään ja olohuoneen pöydän alta (omasta "onkalostaan") kömpiessään. Ja koska Nella ei vingu turhista, niin joku selkeästi oli vialla. Nellan hovihieroja Kirsi kävi tutkimassa Nellan ja tarkistettuaan selkärangan nikamat ja suorastaan kaiken! Koska muualta ei tullut merkittäviä reaktioita, niin tyttö sai sitten käskyn levätä pari päivää ja olla hyppimättä viikon verran.... *haukotus*..... Miten tämänkin elohiiren saisi viikon ajan olemaan hyppimättä!? No, pari tulehduskipulääkettä ja pienimuotoinen lenkitys levon kanssa ajoi sitten saman asian ja nyt tyttö taas painelee hangessa, ryömii pöydän alta ja loikkii kuin ennenkin, eikä enää arista kylkeään. :)

Kirsi samalla hoitokerralla käsitteli myös Nellan Spiina-pisteitä, jotka Nellan mielestä taisi olla enemmänkin ihan Piina-pisteitä ilman s:ää... :) Erityisesti yksi niistä, jota Nella päivittäin kirputteleekin, on selkeästi vähän enemmän "piinaava". Piste sijaitsee selässä ja osoittaa ruoansulatus-ongelmia. Tähän diagnoosiin on pakko yhtyä.

Nellalla menee ruokavalio nyt tarkempaan tarkasteluun, sillä Heppapuhti ei enää näytä tytölle soveltuvan. Villi veikkaus on, että siinä olevat porkkana (saa korvat punoittamaan, kutittamaan ja töhnimään) ja kukkakaali (joka tekee jätökset löysiksi) ovat erityisesti niitä ei-sopivia. Olenkin nyt vuoden alusta asti pitänyt ruokintakirjaa Nellalle syöttämistäni sapuskoista (siis IHAN KAIKESTA mitä sen suuhun työnnän) ja siitä tulee selvästi esiin, että aina heppapuhtia syöttäessä alkaa vatsa vähän oikkuilla. :( Joten pyysin ihan ammattilaisen apua nyt saadakseni Nellan ruokinnan kuntoon. Jännityksellä odotamme, mitä tuloksia sieltä tulee. Kysely oli todella tarkka ja kerroin kaiken mahdollisen, minkä olen huomannut olevan vähänkin ei-sopivaa.

Niin, saimme tässä välillä myös tilaamani treeniliivinkin, vähänkös se on hieno!! JESS!!

"Nyt kun sain tämän treeniliivinkin, niin

voitaisko me alkaa vihdoin kunnolla treenaamaan??!"

Koirallehan se oli tarkoitettu, eikö...? Vähän tyttö tuntui miettivän, miksi liivi on mahan kohdalta niin kauhean iso, mutta ei sitten siitä sen suurempaa meteliä nostanut... :D Joskohan tuo liivi nyt sitten pakottaisi meidätkin tositoimiin!

12.1.2009

Olen useaan otteeseen monelle tutulle kertonut, kuinka uskomaton tuon tytöntyllerön murina on. Siitä puuttuu kaikki katu-uskottavuus ja isolle koiralle ominainen varoituksen sävy. 

Nyt vihdoinkin keksin tavan, jolla saan sen pienellä "vinkillä" ääntelemään (niin, pakko se on sanoa, että ääntelemään, kun ei rehellisesti voi sanoa MURISEMAAN...). Satuin eilen huomaamaan, että kun itse istun sohvalla, katson tv:tä ja vaan hymähdän itsekseni jollekin ohjelman kohdalle, niin tyttö rynnistää ikkunaan, haukahtaa ja saattaa alkaa "äännellä". Vaikkei tokikaan pihalla mitään ole... Mutta kun emäntä "vuhkaisi" (se hymähdys...), niin täytyyhän siellä jotain olla ja parempi on uhota tyhjälle, kuin jättää uhoamatta jos siellä sitten jotain onkin.... Koiran logiikkaa.

Täytyy sanoa, että olen nauranut ainakin 10 kertaa videopätkää katsellessa, sen verran huvittavalta tämän karvaisen valkoisen vahtiääni kuulostaa... :) Katsoessanne, kuvitelkaapa tilanne, että olette murtautumassa meille ja kuulette oven takaa tällaisia ääniä: pidättekö sitä vakavasti otettavana vahdin murinana vai vahdin yrityksenä ihan ihmisellä kielellä kutsua teitä sisälle...? Tässä vaiheessa on pakko kuitenkin varoittaa, että vaikka koira vaikuttaakin vähemmän pelottavalta, niin jätän kaiken vastuun sisääntulosta tulijalle itselleen, sillä en todellakaan takaa, etteikö se sitten TOIMI huomattavasti vakuuttavammin... :O

Joka tapauksessa, tässä video á la ValkoiNella, olkaa hyvä!

9.1.2009

Nella-neiti on taas niin perusteellisen iloinen, kun tuli lunta!

Ja ehkä siitä on hurrrrrjan hauskaa syöksyillä lenkillä etenevän mamman jalkoihin haukkailemaan lunta, kun tämä sitten kerta toisensa jälkeen meinaa mennä turvalleen yrittäessään väistellä, ettei törmää suoraan koiran päätä vasten... :(  Hupinsa kullakin!

Nellan masu on parempi, mutta vielä neitonen saa osittain keitettyä ja raakaa ruokaa sekaisin. Ja lääkkeitä popsitaan, 3 kpl päivässä. Tämä tyttö on kyllä oikein TOSI HELPPO lääkkeiden ottaja! Kun tabletin ottaa käteensä, tyttö istahtaa häntää heiluttaen vierelle ja ojentaa jo suutaan tyrkylle "Työnnä tuonne vaan!".  Syynä lienee se, että likka saa jokaisen tabletin jälkeen ruokaa, joten ei siinä voi alkaa temppuilemaan tabletin kanssa, kun ruoan saanti viivästyy! :)

Niin, kun tuossa ihan vuoden alussa tuli kehuttua, että Raakku on edelleen ehjänä, niin mahtoiko olla peräti sama ilta, jolloin Nella sitten päätti sen päivät. :( Se ilmeisesti päätti tehdä linnulle umpisuolenleikkauksen, kun masun tipulta avasi ja kiskoi raakkuvimpaimen ulos sisuksista. Ne on niin uteliaita nämä lapsoset, aina pitää saada tietää, mitä sieltä sisältä löytyy! Mutta Masa, se porskuttaa ja rutisee edelleen kuin ennenkin! :)

Pari hupaisaa juttua tässä taas on tapahtunut tuon valkoisen kanssa.  

Ensinnäkin, Nellahan ei ole oikein kamut imurin kanssa. Ollaan kovasti likkaa "sosiaalistettu" imurin kanssa (joka viikko...), mutta aina se vaan tuppaa kivahtelemaan ja hammastelemaan sitä suutinta. No, nyt on muutama viime kerta mennyt jo vähän paremmin, alku aina hankalaa joka kerralla, mutta sitten tyttö asettuu vaan paikkaa mukana vaihdellen lähettyville makailemaan. Tarkkailee tiukasti imuria kyllä, ettei se vaan onnistu esim. imaisemaan mitään leluja Hallitsijan huomaamatta. Tässä yhtenä iltana se sitten seisoi jossain takanani, kun keittiötä imuroin ja kuuntelin imurin möykätessä, että mitä ihmettä se likka nyt ravistelee päätään koko ajan? Kyllähän sen korvaläpysköjen räpsynnän kuulee. Mielessä kävi heti, että onko sille kehittynyt joku korvatulehdus... :(  Käännyin ja huokasin raskaasti. Siinähän se pöljä seisoo pää juuri imurin poistoilmapuhalluksen päällä! Ei ihmekään jos vähän korvia piti ravistella kun itse niitä imurilla tuulettaa... :))

Toissa-aamuna alkoi naurattaa, että nyt se on tullut sokeaksikin. Siis eihän se toki naurattaisi, jos oikeasti niin kävisi, mutta... Alakerran varaston ovea rynkytettiin taas niin, että meillä ikkunat helisi. No, Nellahan reippaana vahtikoirana tietenkin ryntäsi keittiön ikkunaan ja katseli siitä suoraan alas, seisten tosi topakan ja mahtipontisen näköisenä etutassut patterin päällä, että "Kuka siellä heti aamulla möykkää?". Ei siinä muuten mitään niin epätavallisen huvittavaa, mutta kun neito ei mitenkään näyttänyt huomioivan sitä, ettei voi nähdä mitään, kun sälekaihdin oli kiinni.... :)) Se katseli ihan samalla tavalla kuin normaalistikin kaihtimen ollessa auki... Heilautin sitten kättäni siellä takana, koska näin itseni heijastuksena ikkunasta, ajattelin kokeilla huomaako se mitään liikettä ja heti tyttö vuhkaisi vahtiäänen! Minkäköhän se kuvitteli näkevänsä..? Korkealla ilmassa leijuvan mamman haamun, vähemmästäkin pieni koira säikähtää!

2.1.2009

Uusi vuosi on alkanut ja päivittäjä jälleen myöhässä...! :(

Kaikesta huolimatta KAIKILLE ERITTÄIN HYVÄÄ ALKANUTTA UUTTA VUOTTA!

Nellan uusi vuosi ei tosin alkanut ihan odotusten mukaan rakettien lailla iloisesti räjähtäen (tai niin,  jollei koiruuden peppupuolen "poksahtelua" ja "räiskymistä" sitten sellaiseksi katso...), vaan alkoi enemmänkin alavireisesti. Koira on tosin kovin pirteä ja lelut saa kyytiä, hyvin jaksaa lenkillä ja mieli on korkealla kuin uuden vuoden raketit, mutta vatsa toimii yhtä lailla liian kovalla teholla ja mössöää syödyt, pikkuruiset annoksetkin aivan velliksi. Soittelin eläinlääkärille keskiviikkona, kun canikurit ei tällä erää auttaneet karvaisen kaverin vointia ja tänään sitten mennään lääkäriin. Toivottavasti lääkkeet ehtivät tehota, ennenkuin tehot kaverista loppuu.

Viimeinen 2008 vuoden ilta ja yö meni hyvin, likka ei juurikaan raketeista piittaa. Vain kovimmat sai sen höröttämään korviaan ja vilkaisemaan epäluuloisesti emäntää, joka oli kotosalla puoleen yöhön saakka ns. ripulivahdissa (ei houkutellut ajatus siitä, että koko illan ja yön juhlittuaan emäntä tulee kotiin valmiina pikapissityksen jälkeen nukkumaan ja sitten kotona odottaakin vuoden ensimmäinen siivoushomma...). Rauhallisesti meni, pihalla käynnit sujui riehakkaasti, koska kaikki lelut oli tietenkin retuutettava ja emännän kanssa piti kiskoa puutarhaletkun pätkää, mutta ainakaan paukkuarkuutta ei esiintynyt. :)

Emäntä puolen yön jälkeen naapurissa hyvää ruokaa ja juomaa nautittuaan pääsi valamaan tinatkin uudelle vuodelle ja olipa tosi suuri yllätys, kun yhdestä hevosenkengästä putkahti kaksi osaa, joista toinen oli ilmiselvä Nellan Raakku! :) Omastaan emäntä ei sitten mitään tolkkua ottanutkaan...

Kun emäntä sitten kotiutui aamuyöstä, vain erittäin kohtuudella nestemäistä juhlajuomaa nauttineena, lähdettiin vielä puolen tunnin pissilenkille. Siellä sai kyllä hieman katsoa mihin astui, pullon siruja löytyi jo lenkin alkupäästä.. :( Ja tassut tarkastettiin heti kotiin päästyä, ei onneksi saatu vammoja.

Joulun antimista Nellan tinaksikin valettu Raakku ja vähän Joulun jälkeislahjana saatu Masa Majava ovat edelleen ehjinä! Hämmästys on suuri! Yleensä näiden karvalelujen karmaksi koituu pikasuolestus ja hylkäys. Nyt Raakku on saanut huutaa, kunnes mölyvimpain sisältä laukesi.. Ja raakkuteknikko Nella oli niin näppärä tyttö, että sai sen pelkällä kirurgisella pureskelulla vielä korjattuakin, eli Raakku raakkuu taas! :) Majava pitää omaa omanlaatuista ratinaansa ja sitä on heitelty, ravisteltu ja pureskeltu, mutta sepä ei ole siitä moksiskaan. Vähän on Masa reissussa rähjääntyneen (lähinnä kuolaantuneen) näköinen, mutta siinä kaikki! Ainakin karvalelujen uuden vuoden aloitus on siis erittäin lupaava!