Vuosi 2008

JOULUKUU

25.12.2008

Rauhallista Joulua kaikille koirille

Niin se Joulu viimein tuli! Ja toi mukanaan sylillisen lahjoja Nellalle! Nella on siis ollut kaikenkaikkiaan kiltti pikku haukku... ;)

Mutta ensin viime aikojen muihin merkittäviin tapahtumiin, joita on ollut ainakin yksi:

Nella ja naapurissa ainakin naisen kokoon (NO, onhan se poju jo Nellan kokoinen!) kasvaneen, hih, Ricon ensi treffit näkivät päivänvalonsa, hämärässä sateessa tosin, viime sunnuntaina! Lapsukaiset menivät sopimaan Facebookin välityksellä treffit "emäntiensä selän takana" (niin se on malttamatonta tämä nuoriso, mutta eikös tämä ole kovin tavallistakin, että "vanhemmat" saavat tietää näistä asioista aina viimeisinä) ja vasta kun treffipäivä oli lukkoonlyöty, asiasta kerrottiin myös vanhemmille. Josta tietenkin seurasi sitten se, että emännät tietenkin pukkasivat mukaan vahtimaan, ettei "leikit" mene liian pitkälle.

Nella aloitti treffit sitten niin railakkaasti (menee sekin varmaan ihan liian innostuksen piikkiin), että teki Houdinit taas! Ei siinä paljon Hurtta-valjaat pidätelleet, kun tyttö ponkaisi pystysuoraan ylös ja jotenkin onnistui venkoilemaan hartioitaan niin, että valjaat valahtivat lonkan tienoille! Päätti sitten riisuutua heti kättelyssä, vaikka poika pomppi vasta muutaman metrin päässä.... Pitää kyllä tosiaan opettaa tytölle oikeita käytöstapoja, kun hienon ladyn tavat unohtui kertaheitolla... :( Siinä sitten emäntä roikkui sen takajaloissa ja koitti pidätellä liukasta valkoista edes jotenkin paikoillaan! Onneksi Ricolla sattui olemaan valjaiden lisäksi panta, jota sitten saatiin lainaksi, eihän tytölle niitä valjaita olisi millään takaisin päälle saanut puettua enää siinä hötäkässä..

Hyvinhän nämä lapsukaiset painivat, oikein rotutyypillistä örinää ja haukkumista ja tassujen mäiskettä siinä kuului. Nella selvästi päätti heti alusta asti, että hänen tassuilleen ei poljeta, päätä ei hartioilleen laiteta eikä Hänen Valkoisuudelleen yleensä muillakaan tavoin pokkuroida. Rico-poika sai oppitunnin kuinka naisia saa ja ei saa käsitellä. Ja tähän sisältyi selvästi se viesti, että naiset vievät tätä maailmaa eteenpäin, miehet sitten jotenkin kompuroi perässä parhaan kykynsä mukaan... :))) Mutta Rico lähinnä vain imi uutta oppia kuin pesusieni, vaikutti valmiilta jäämään vaikka jälki-istuntoon, jos vain Nella olisi siellä valvojana.. ;)

Aikamoista vauhtia siinä oli, yleensä Rico edellä ja Nella perässä kastanjettimaisesti hampaitaan naksuttaen ja poikaa kovempaan vauhtiin komentaen. Välillä piti lapsukaiset ottaa "läähätystauolle" (vaikka mielestään he eivät sitä tarvinneet),  kun eivät itse sitä tuntuneet tajuavan taisteluntuokseessa. Rico sitten asettui pariin otteeseen jo makailemaan, muka väsyneenä, mutta tarkoitus olikin "silmää vinkaten" houkutella Nellaa tulemaan kimppuun, jos tyttö eksyi johonkin pupuhajujen maailmaan nuuskimaan hetkeksi. Ja Nellahan meni lankaan miltei joka kerta! Kerran se sitten jäikin vain nuuskuttelemaan ja Rico nousi, asteli lähemmäs ja asettui ihan Nellan vierelle makaamaan, kun tyttö ei etäisempää vinkkiä näyttänyt tajuavan.  Se auttoi ja niin alkoi paini jälleen!

Treffien lopuksi emäntä lähti sitten kävelyttämään Nellaa kotia kohti, eikä haukut ehtineet sopia uusista treffeistä. Pitäähän sitä jotain kontrollia olla näiden lasten elämään!

Vaikka eri teitä kotiin lähdettiin, niin parkkipaikan tienoilla kuitenkin nähtiin uudelleen, vähän etäämpää tosin. Ja olipa hupaisaa nähdä, kuinka koirat katsoivat toisiaan aivan naamat venähtäneinä "MITÄ IHMETTÄ TUO TÄÄLLÄ TEKEE? Miksi se MEILLE tulee?". Eivät tainneet tajutakaan painivansa pellolla naapurin kanssa.... :))) Voi Pyhä Koiranyksinkertaisuus!

No, johan seuraavana päivänä taas olivat lapsoset Facebookissa muistelemassa ensimmäistä treffiä ja Rico ehdotteli jo uusintaa... Tällä kertaa Nella asettui kuitenkin johtokoiran asemaan ja toppuutteli poikaa hieman "Ei makeaa mahan täydeltä"-tyyliin. Silti tuntui siltä, ettei siihen uuteen tapaamiseen ainakaan niin kauaa mene kuin tähän ensimmäisen järjestämiseen.... ;)

Emännän loma sitten alkoi ja Nella on hyvin tyytyväinen! Kovasti kyllä kiusasi se, että emäntä pakkaili jotain lahjoja, joita Nella ei saanutkaan maistella, haistella ja pureskella etukäteen. Väitti jopa osan niistä kuuluvan sille naapurin jätkälle, jonka kanssa treffeillä oltiin! Ja niinkun niihin juuri Nella olisi kovasti halunnut jättää hammaspuumerkkinsä, jotta poika tietää niiden tulleen seinän takaa eikä mistään pukilta.... :(

Nella sai muutamia paketteja, tuli sekä kovia että pehmeitä! Kaikki kovin mieluisia. Paljon namipurtavaa, joista osan koiruus ehti napata jo parempiin suihin ennenkuin emäntä huomasi, mitä paketista esiin putkahti, pehmoleluja, jotka EDELLEEN ON EHJÄNÄ (kiitos tarkan leikkivalvonnan!) ja narupallo, jolla Nella sitten hakkasi itseään taas kuin vihdalla saunassa ihmiset konsanaan! Hyvä ettei siinä sivussa emäntäkin saanut paria mustelmaa...

Selvästi kuitenkin eniten sai huomiota (jollei nyt namipaketteja huomioon ottanut, mutta ne jotenkin katosivat alkonapostelun jälkeen saatavilta, Nellan suureksi ihmeeksi) pienehkö pehmovaris, joka raakkui aina kun sitä puraisi! Kerrankin Nella sai ihan mamman luvalla huudattaa yhtä niistä mustaharmaista kiusanhengistä, joita pihallakin aina pyörii, eikä niitä ikinä saa kiinni!! Sitten sitä piiloteltiin ja kanneltiin hetki ympäri kotia ja taas alkoi uusi raakkuminen.. Sekin sitten kuulemma lähti "lepäämään" välillä, kun kuulemma senkin piti saada joku ihmeen "joulurauha"... Häh? Taisi vaan emäntä haluta joulurauhaa.. :)

14.12.2008

Kuluneen viikon uutiset on aika ikävältä tuoksahtavia, sotkuisia ja muutenkin ikäviä.. :(

Nuuskuneitiin iski vatsavaivat. Jo keskiviikkona (10.12.) oli ikävä yllätys odottamassa töistä kotiin palaavaa emäntää. Tuulikaapin oven avattuani vastaan iski aika tyrmäävä "tuoksahdus".  Koiralla häntä vipatti, mutta näytti se hieman surkealta, suupieletkin näyttivät venyvän kaulalle..

Joten koiruus ulos pihalle ja sitten katsomaan, onko löysän lastin asennusalustana toiminut taas olohuoneen matto (jota kovasti epäilin). Ja kyllä, tietenkin matolle se taas oli tullut! Mitä muuta siinä sitten voi tehdä kuin aloittaa mattopyykin...? Juuri kun olin pesulaan toimittanut muita mattoja, että saisin ne jouluksi puhtaana lattialle, niin tämän tietenkin jätin viemättä. Se suurin ja kallein...

Välillä sitten hain koiruuden takaisin sisälle ja kovin hämmentyneenä se pesupuuhia siinä vierellä tarkkaili. Yritti välillä antaa muiskua poskelle, kuin lohdutukseksi, kun nyt noin inhottavaa hommaa joudut tekemään. Sääli emäntää. Kohtapuoliin se sitten keittiössä käytyään alkoi tunkea kontallaan mattoa hinkkaavan emännän kainaloon ja... tuuppi TISKIRÄTTIÄ käteeni! :) Että jos tarvitsen vähän lisää pesuvälineitä! Minkä siinä taas muuta voi kuin nauraa ja antaa isot rapsutukset tyttöselle avuntarjouksesta.. :))

Vähän oli vielä torstaina aamulla masun tuotokset veteliä, mutta iltasella näytti jo ihan hyvältä. Canikur näytti auttavan, hienoa! Perjantaiaamuna kaikki hyvin ja iltasellakin ok. Emännän ajatukset alkoi siirtyä lauantain Messariin, tuttuihin ja tuttujen valkoisiin ja hurtta-joulushoppailuun! Ja sitten tuli perjantaiyö... Kello 2.40 heräsin läähätykseen ihan korvan vierestä. Ja koska se ei KUKAAN MUUKAAN voinut olla, niin ei tarvinnut kauheasti miettiä mistä se kuuma ilma ja henki naamalle puhalteli. Kun silmät avasin, alkoi vinkuna ja eestaas juokseminen.

Peitto lattialle ja rynnistys pukemaan vähän vaatetta ja pihalle! Tuntui, että siinä yön hiljaisuudessa se pärinä ja pörinä, minkä koira pinnistellessään aikaan sai, kuului varmaan Pähkinärinteeseen asti... Maha siis TAAS sekaisin! Ja sitten sitä juostiinkin puolen tunnin välein ulkona, ekan kerran jälkeen vaan kiikutin koiraa vähän sivummalle, että naapuritkin saa nukkua, jos vaikka heräsivät siihen metakkaan pihallamme... Ei kannattanut välillä riisua kuin ulkotakki, koska lähtö oli kuitenkin edessä aika pian. Lopulta viimeiset kerrat oli vaan "yrityksiä", vaikkei mitään enää ulos tullutkaan. 

Sinne jäi Messukeskuksen näyttelyvierailut, oma koiruus kun käveli  nenä kiinni polvitaipeessa ja oli hyvin surkean oloinen. Jo kauppaan lähtö surutti tyttöä kovasti yksin kotiin jäädessään ja vastaanotto kauppakassien kanssa kotiin tulijalle oli suorastaan raju.. Melkein syliin tunki valkoinen. Joten emäntä oli sitten "karanteenissa" koiransa kanssa koko viikonlopun. Mitäpä sitä ei koiransa eteen tekisi. Ja ehkä myös olohuoneen maton eteen.... :)

Ilmeisesti kuitenkin on muillakin koiruuksilla täällä päin ollut vähän vatsavaivoja, joten taisi olla jotain tarttuvaa sorttia tuo.  Onneksi tyttö nyt vaikuttaa jo ihan kuin uudelle koiralle, kuritti jopa viikolla saamaansa uutta kahvallista palloa oikein murinan kera! Pallo piti vaan siirtää pihalle, kun sisällä alkoi näyttää siltä, että koko asunto menee remonttiin siinä tohinassa.

Emäntä on nyt alkanut lueskelemaan Anni Korpelan Toko ja Temput-kirjaa, aika hauskasti kirjoitettu opus! Josko siitäkin saisi nyt hieman lisävinkkiä, miten pitää valkoisen neitosen mielenkiintoa yllä tokossa. Sain kyllä itse kirjailijalta itseltään hyvän vinkin sotkea tokoa ja temppuja samoihin treeneihin, koska valkoinen niistä tempuista niin kovin innostuu. Epäilen, että se onkin mielettömän hyvä idea! Viikon päästä alkava joululoma saakin tästä lisää sisältöä!

6.12.2008

Hyvää Itsepäisyyspäivää kaikille! :)

Lumi on miltei kokonaan poissa, mutta keli on onneksi kuiva. Hitusen tuossa pari päivää sitten tuli räntää, joten paikoittain on kevyt kerros edes valkoista maisemassa. Nella pysähtyykin jokaisen pienenkin jäätyneen vesisateiden jälkeen säilyneen lumikasan kohdalla ja katsoo niin suurella toivonkipinällä (tai ehkä paremminkin "roihulla"), että ottaisin kasasta lunta ja heittäisin sitä, edes pikkuisen. Kasoissa on vaan niin paljon aurattua hiekkaa ja kiveä, että ei sitä paljon heitellä voi... :(

Torstaina (4.12.) meillä kävi vieras, emännän työkaveri Petra, joka tuli katsomaan Nellan siskojen luonnetestejä dvd:ltä. Nella kovasti koitti viedä kyllä koko shown, sille piti antaa luu syötäväksi, jotta saatiin hieman rauhaa keskittyä testien katseluun... :) Kun luu oli syöty, Nella kävi jatkuvasti tervehtimässä Petraa ja lopulta jo alkoi nipertää SUKKAA PETRAN JALASTA! Piti äkkiä kieltää, ettei alkanut sitä jalasta jo kiskomaan... Ei ole se riisumistemppu selvästi vielä "kontrollissa"... No, sitten näytettiin temppu vielä vieraalle, jotta hänkin ymmärtää paremmin, mistä se sukkavaras innostui hänen sukkaansa tavoittelemaan.

Testikatseluiden jälkeen pyysin Petraa kokeilemaan, josko Nella suostuisi narulelulla taisteluleikkiin vieraan ihmisen kanssa. Leikit kun on tehty aina tuttujen kesken ja kiinnosti, kuinka helposti sen luonnetestissä saisi tuomarin kanssa leikkimään. Mitään muuta testiin liittyvää kun ei kannatakaan "treenailla". No, Petra alkoi narulelua lattialta ottamaan, niin Nella syttyi jo heti ennenkuin Petra ehti edes itsensä suoraksi ojentamaan! Ja sitten alkoi kiskominen ja jopa MURINA!! Tyttö innostui oikein täysillä, nytkytti, murahteli ja yritti tapporavistaa narua, Petra heilui mukana... Ja ihmetteli kovin, miten koiralla olikin niin paljon voimaa! Hieno taistelijahan tuo valkoinen on, oli vastuksena sitten vieras tai ei. :)) Kun Petra sitten laitteli uudelleen taisteluntuoksinassa hieman löystynyttä ponnariaan tiukemmalle, niin Nellahan meinasi, että siinä onkin uusi vetolelu, kun se katsoi nauhaa, jolla vieras ponnaria kiinnitteli.... Piti vähän sitten taas vähennellä tytön intokierroksia.

Eilen öiselle lenkille lähtiessä Nellasta tuli esiin myös se piirre, joka on hyvin rodunomaista, mutta ei tyypillistä tälle yksilölle. Törmäsimme erääseen naapuriin ja hänen kahteen vieraaseensa, jotka olivat lähdössä. Nella toki halusi heti tutustua, mutta sitten alkoikin hieman väistellä ja vältellä näitä vieraita. Naisvieras kyllä antoi kättään ihan ystävällisesti nuuskittavaksi, mutta Nella nuuhkaisujen välillä kuitenkin veti päätään vaan kauemmas hieman ylinöyrän oloisena. Yllättä juttu, koska yleensä Nella on pyrkimässä syliin kuin syliin suukottelemaan. Tällä kertaa ei kiinnostanut. Tiedä sitten häntä ja hännänpäätä, mikä ajatus meni nyt ristiin, kun itse en näissä vieraissa ja heidän käytöksessään mitään erikoista huomannut. Tosin, ehkä ihmisen huomiokyky ei sitten olekaan ihan koiran tasolla...

Tänä aamuna sitten sain hymyherätyksen.. Ensin kuului sellainen huvittavan kimeä ja hento pitkä ääni, jota Nella välillä pitää venytellessään (ei ole vieläkään korva tottunut, että noin iso koira voi pitää tuollaista ääntä) ja kun vähän naurahdin, ilmestyi iso valkoinen pää hörökorvineen sängyn laidalle, leuka laskien sängyn päälle ja ruskeat silmät tillittivät iloisena silmiään avannutta emäntää. Ja sitten alkoi pauke, häntä hakkasi ilmanpuhdistinta niin, että olin varma sinne kerääntyneiden pölyjen kohta pullahtavan ulos! Äkkiä ylös, ulos ja lenkille vaan!  

MARRASKUU

24.11.2008

Tasan kuukausi Jouluun... :)

Aamulenkki olikin aika kahlaamista! Teitä ei ollut aurattu (ainakaan meidän lenkkipoluilta) ja lunta oli puoleen sääreen asti, eikä kovin moni toinen aamulenkkiläinen ollut vielä edes ulkoillut, joten ei ollut minkäänlaisia tallattuja polkujakaan. Nella loikki ja pomppi kuin pupu, tosin lenkin alussa se piti pitää aika tiukasti lyhyellä hihnalla, kun meno alkoi olla aika huimaa.... Kun sitten vähän suurin intoilu rauhottui, sai tyttö lisää hihnaa ja pupuloikat alkoivat. Melkein itsekin siinä väsyi, kun katseli kuinka suurella energialla ja ilolla koira lumihanget vastaanottaa!

Ja lumipalloja, niitä se tietenkin koko ajan odotti. Jos ei niitä tullut, se huomasi, että "Haa! Kun mamma nostelee jalkojaan hangessa, siinä aina lentelee lumipaakkuja!" ja sitten se oli jatkuvasti hyökkimässä jalkoihini kaappaamaan paakkuja suuhunsa! Kävele siinä sitten, kun on joka askelella vaara kompastua 30 kiloon koiraa!

Lumen tylsä puoli tuli esiin siinä, että pari kertaa saatiin taas pysähtyä poimimaan lakritsin mustien päkiöitten välistä sinne pakkautunutta lunta. Kun koira alkoi yht'äkkiä kävellä jalat jotenkin hullusti levällään ja omituisen kumimaisesti horjuen, arvasi, että taas on aika "tyhjennykselle". Likka oppi tosi nopeasti, että mamma auttaa ja istahti suorastaan tempaisten etutassua emännän käteen "Tuossa! Hoida homma, että pääsen taas keräämään lisää!".   :)

Kotiin päästyä parkkeerattiin tuulikaappiin, jossa sai taas nauraa, kun koira yritti ilmaa potkimalla saada takakäpälistään lumipaakut irti. Se potkaisi taaksepäin kuin hevonen kaksi kertaa, osui toisella kerralla seinäänkin! Ei lähtenyt lumipaakku, ei. 

Nyt onkin sitten pitkin päivää niitä sieltä putsailtu, kun koira on ulkona touhunnut, mutta ei se mitään, tyttö nauttii täysin rinnoin väliaikaisista harmeista huolimatta. Ulos lähtö on vaan aikamoisen vinkumisen takana, kun lumi selvästi houkuttaa sitä nyt normaalikeliä enemmän. Kun ottaa vähänkin pitkähihaisempaa puseroa esiin, likka pyörii kuin hyrrä eteisessä! Ja kotiin taas päästessä selvästi nukuttaakin makeammin.. :) 

23.11.2008

TALVI, LUNTA, TUISKUA, VALKOISTA, VALOISAA!!!!

Ihanaa, nyt sitä lunta sitten on tullut, kuten on tilattukin! :) Nella on ollut aivan innoissaan! Koira, joka ei yleensä pidä tippaakaan tuulesta, eikä ainakaan näin kovasta (myrskyhän tuo jo on!), ei tänään välitä tuulesta tippaakaan. Sehän tuo vaan mukanaan LUNTA! Sitä kaikista parasta! :) Jännää "ainetta" tuo lumi kyllä on, koska koira varmaan kiertyisi vaikka solmuun saadakseen yhden pienen lumipallon, hih hih..

Söi vaan tässä iltasella sitä lunta lumitöitten aikana ihan koko isolla suulla haukkaillen niin paljon, että sitten vikistiin surkeana sisällä, kun maha pömpötti nesteen määrästä.... :( Semmoista se on kun on liian kivaa.

Joka tapauksessa, tämä on varmaan kaikkien (ainakin isojen) koirien lempparipäivä ja emännällekin se toi mukanaan miltei jouluisen tunnelman.. :)

22.11.2008

Ei ehtinyt emäntä loman jälkeen töissä kauaa olla (vajaan viikon), kun iski kunnon syysflunssa! Jota podinkin (erityisesti minä, mutta siinä sivussa myös Nella sai oman osansa kärsimyksestä) sitten viimeiset n. pari viikkoa .... :(

Sisar hento valkoinen kuitenkin sekä hauskuutti että piti muutenkin mielialaani hieman korkeammalla, mitä tekisinkään ilman tuota koiraa.. :) Se osasi viihdyttää itseään sekä pihalla että kotona, tyytyi hyvin pieniin lenkkeihin, joita tehtiin välillä vain kerran päivässä. Tyttö ei näyttänyt kuitenkaan mitään oireita siitä, että olisi tyytymätön tai masentunut. Lelut saivat kyytiä, mammaa pusittiin välillä ja sitten katseltiin kuono sängyn laidalla lepäillen emäntää, joka tutisi, tärisi ja yski peiton alla.

 Jos emäntä ei halunnut nousta lämpimästä peiton alta kylmään, sen kun vain pyysi tyttöä "Tuo housut!", niin tyttöhän auttoi innoissaan ja kiikutti emännälle housut lämmittämään, erityisesti kun se tiesi sitä, että emäntä nousee sängystä! Hieman toki ne olivat koirankarvaiset ja kuolaisetkin, mutta ajatus oli tärkein... :)

Nellalla alkoi vielä oikein hurja karvanlähtö, kesäturkki saa kyytiä pian tulevan talviturkin alta! Onneksi hierojatäti Kirsi toi Nellalle Furminator-"karstan", jolla karvat lähtevät vielä luonnollistakin nopeammin! Silti näyttää siltä, että jos on juuri imuroinut, jo seuraavana päivänä olohuoneen karvalankamatto on saanut uuden valkoisen karvapinnan. Jestas, että sitä turkkia irtoaakin! Tyttö on tätä menoa pian karvatonpaimenkoira!

Yritin välillä keksiä jotain pientä ja helppoa tehtävää koiruudelle, joka oli todella iloinen aina, kun yhteistä tehtävää oli tulossa. Yhtenä päivänä laitoin lattialle kuivatun munuaisen ja porsaan saparon, katsoakseni, kumman tyttö valitsee. Muitta mutkitta se nappasi suuhunsa porsaan saparon, kääntyi lähteäkseen ja.. Kääntyikin takaisin, nappasi myös kuivatun munuaisen ja lähti juoksemaan aarteineen olohuoneeseen nauttimaan antimista! Olenkohan joskus kertonut, että tämä on suht ahne namipaloille....?

Puhumisen saadessa aikaan vaan kauheaa yskimistä, oli aivan ihanaa, että tyttö tottelee niin hienosti pelkkiä käsimerkkejäkin. Se seurasikin usein katseellaan tosi tarkkaavaisen näköisenä käsiäni, kun huomasi, että emäntä ei yllättäen puhu sille mitään! Pienetkin sormenliikkeet se jo huomioi, vaikken välttämättä jotain ajatuksissani tehtyä sohaisua edes sille tarkoittanut.. ;)

Varsinaisia treenejä ei nyt luonnollisestikaan ole ihmeemmin pidetty, mutta temppuja ja etsintähommia sen sijaan kyllä normaalia enemmän. Kaikki kelpaa Nellalle. :)

Torstai-aamuna (20.11.) Nellalla olikin oikein unelma-aamulenkki! Ensin heti taloyhtiön parkkipaikalla yksi naapureista tuli whippet-pojunsa kanssa vastaan, jolle tietenkin toivotimme hyvät huomenet pienten leikkien kera. Poika on vaan niin hentoinen, että ei siitä ihan kunnon painikaveriksi tälle Gladiaattorille ole.. No, sitten oli tullut hitusen lunta, joten Nella sai tämän talven ensimmäisen lumipalleron! Huippujuttu! Ja lenkin loppupuolella törmättiin taas Huikuun, Nellan suureen ihastukseen! Tosin, taaskaan Huiku ei ollut kauhean kovasti flirttituulella, vahti vaan ympäristöä. Pitkän ja sinnikkään houkuttelun ja tönimisen jälkeen se kuitenkin muutaman kerran suostui hypähtämään koiranpolkkaa Nellan kanssa.

Siinä tavatessa sattui hupaisa, hyvin Nellamainen juttu. Huiku alkoi haukkua erästä naista, joka tuli edessämme olevasta talosta ulos. Nella veti hännän takajalkojen väliin, korvat sojotti taakse ja ilme oli paljon puhuva: "Mitä, missä, mille haukut?! Minä en nää kuin tuon tädin, missä on mörkö on?? APUA, miksen minä nää sitä??!!". Kun itse aloin nauramaan sen hätäilylle ja löysäsin hihnan ihan roikkumaan maassa, se pyörähti luokseni ja katsoi silmät pyöreinä "Näetkö sinä sitä? Mikä se kauhea on?". Nella kun ei oikein osaa ihan tavallisissa tilanteissa lainkaan nähdä mitään uhkaa ihmisistä, niin eihän se raasu selvästi tajunnut, että Huiku vahtii sitä naista...

Myöhään eilen illalla sitten tehtiin ihan kunnon lenkki, Nella sai leikkiä pienillä luminokareilla ja jälleen kerran tuli huomattua, että ne voittavat kaiken muun! Jänis lähti hyvin läheltä pusikosta liikkeeseen, Nella huomasi sen kyllä, mutta kun mammalla sattui olemaan lumipallero kädessään, niin jänis sai loikkia ilman sen suurempaa huomiota menojaan.. :) Mitä sitä turhia haikailemaan jäniksen perään, kun ei sitä kuitenkaan kiinni saa? Lumipallon sen sijaan saa aina ja siinäkin voi saalisviettiä hyödyntää! :) Ihanaa kun tulee talvi!

Jännityksellä jäämme odottamaan huomiseksi luvattua lumimyrskyä...

3.11.2008

Emännän viimeinen lomapäivä tällä erää.

Jälleen ainakin osittain aurinkoinen lenkkikeli. Tällä kertaa olikin aika treenipitoinen lenkki.

Metsäosuudella alkuun Nella sai juosta palloa noutamassa muutaman kerran, sitten vapaasti perässä juosten.  Yllättävän hyvin tyttö sitten kuitenkin keskittyi seuraamiseen alkuleikkien jälkeen, eikä tarvinnut edes rauhoittaa välillä! :) Siis seurautin tyttöä muutamat pätkät, jopa pari käännöstäkin tehtiin (niin, me ei kovin paljon näitä olla edes vielä harjoiteltu) ja kaikki sujui ihan hyvin. Sitten tehtiin pari luoksetulo-harjoitusta, niissä on vielä parantamisen varaa, tyttö tulee eteen hieman vasemmalle ja vinoon, eikä vauhtikaan ole ihan niin huimaa kuin aiemmin. Eiköhän se miettimällä ja suunnittelulla parane! :)

Sitten jatkettiin matkaa ja kierrettiin kolmelle eri nurmikkoalueelle ja seurattiin sielläkin. Seuraaminen (tosin taitaa olla aika lailla sen narupallon seuraamista...) on ihan hyvää, mutta vaatii vielä sen lelun tai namin varmaan pitkään, ennenkuin saadaan se siihen pisteeseen, että ei tarvitse "houkutinta". Se oli hienoa, että likka aina välillä kuitenkin otti kontaktia jopa minuun eikä koko ajan vain palloon! Eli on tapahtunut edistystä näinkin pienellä harjoitusmäärällä! JESS!

Yksi hyvin yllättävä ilon aihe tuli, kun suuri valkoinen saalistaja käveli maassa toikkaroivasta harakasta ohi n. 2 metrin päästä (en tajua, kuinka se lintu uskalsikin jäädä siihen nurmikon reunaan, vaikka susi tulee kohti!)! Saalistaja vilkuili vaan mammaa ja sai pureskella tennispalloa, jota mamma piteli kädessään ja vaikka silmät vilkuilivat välillä toki lintuakin, silti se malttoi vaan pelehtiä mamman "antimilla". Ihanaa!

Kokeiltiin kyllä lenkin loppupuolella vielä sitä, että mitä likka nyt pitkästä aikaa tekee, jos emäntä jääkin vain puiston penkille istuskelemaan, eikä muuta teekään. :) Siinä viivyttiin n. 15 minuuttia, koira katseli vähän hämmästyneenä välillä hihnan toisessa päässä istuvaa tyyppiä, istahti paikoilleen, katseli ympärilleen, kiinnitti huomiota jokaiseen ympärillä liikahtavaan asiaan.. Nousi ylös, alkoi tutkia penkin alustaa ja.. yht'äkkiä se alkoi penkin alta tökkiä narupalloa, joka roikkui kädestäni. :) Nosti pallon taskuun ja jatkoin istuskelua. Lopulta koiruus kömpi penkin alta ja tuli istumaan eteeni, takapuoli jalkapöydilläni ja jatkoi ympäristön tarkkailua. Ei siis rauhoittunut makailemaan, mutta ainakin antoi periksi ja rentoutui sen verran, että tyytyi vain katselemaan, eikä koko ajan hakenut fyysistä tekemistä. Siinä sitten vähän aikaa nautittiin syysauringosta ja jatkettiin matkaa taas.

Aloitettiin taas uuden tempun harjoittelutkin, tosin nyt tehtävä on sen verran haastava, että katsotaan kauanko sen onnistumiseen menee... Itse en ainakaan vielä tiedä, kuinka homman saa onnistumaan.. Pari harjoituskertaa on takana, mutta ei ihan perinteisin keinoin suoritettuna.. Tarkoitus olisi saada tyttö peruuttamaan jalkojeni välistä, mutta se on pikkuisen hankalampi juttu, kun tyttö pyrkii koulutettaessa aina olemaan edessäni koirannaama minuun päin ja nyt homma pitäisi tehdä ihan toisin.. Hmm, tässä voi mennä paljon aikaa ja namia! :) 

2.11.2008

Nellalla hyvä päivä!

Neitosen päivä alkoi iloisesti klo 6.45, kun emäntä ponkaisi ylös sängystä ja lähti neidin kanssa tunnin aamulenkille! Edellinen lenkki oli tehty puoli yhden jälkeen yöllä (!!), joten ei tullut pitkää yötä kummallekaan, mutta kun keli oli pirteästi pakkasella, maa ja kasvillisuus kuurassa, oli myös mukava tepsutella.

Aamulenkin kruunasi se, että törmäsimme toiseen aamuvirkkuun, Huikuun! Ja tällä kertaa Huiku oli todella leikkimielellä mukana. :) Pariskunta hyppi ja pomppi ja paini ja riekkui hyvin innoissaan.. kunnes Huiku keksi jäniksen jäljet. Ja koska se oli lipsahtanut isännältään vapaaksi, se toki lähti sitten katsomaan, joko saisi metsästettyä itse aamiaista.. Nella jäi katsomaan hölmönä paikoilleen, kun poika lähti viipettämään, isäntä perässään.. :) Meillä alkoi palloleikki, jotta tyttökin viihtyy siinä kaveria takaisin odotellessa. No, tulihan se hetken kuluttua, mutta mielenkiinto olikin jo siirtynyt pupuihin, eikä Nellaan.

Sinnikäs blondi ei sitä hyväksynyt. Se loikki "Olen edessäsi, takanasi, eiku vierellä, toisella vierellä, edessä"-tyyliin ja tökki pojan mahtavaa turkkia kuonolla koko ajan. Tuuppasi kuonoa pojan korvaan, haukkaili karvatukkoa suuhun, töni, töni, töni.. ja sai vihdoin Huikun huomion taas takaisin. Siinä koirien omistajat vaan nauroivat vierellä tytön itsepintaisuutta. Taas leikittiin, kunnes Huiku taas tempaisi itsensä vapaaksi ja heti se taas viiletti pupun jälkien perään! Isäntä lähti taas takaa-ajoon. Nella alkoi heti tuijottaa emäntää ja kaivata palloleikkiä!

Tehtiin siinä sitten odotellessa vähän seuraamistreeniä pallon kanssa ja hienosti meni! Likka pysyi kontaktissa ja seurasi juuri oikealla kohdalla alla rahisevan huurteisen nurmikon päällä. Hiekkatietä kulki jopa koirakko, jonka toinen koira haukkui meitä ja likka ei ollut moksiskaan! JES! Sitä tuntui kiinnostavan huimasti enemmän emännän kädessä pilkottava tennispallo kuin toinen nelijalkainen. Muutaman minuutin treenin jälkeen (välillä likka sai kyllä palkkausta -> pallo lentää!) lopetettiin ja vaan leikittiin.

Huiku tuli sitten takaisin isäntänsä kanssa jonkin ajan kuluttua, moikattiin heitä vielä (Nella leikitti vielä hetken Huikua) ja sitten jatkettiin kotio.  

Emäntä lähti sitten Lemmikki 2008-messuille naapureiden kanssa ja Nella jäi odottelemaan tuliaisia. Saaden niitä tietenkin, mitäs järkeä tuollaisille messuille muuten olisi mennä? Kalkkunan kauloja, kuivattuja munuaisia ja possun saparoita, Lantmannen Doggy-nameja 3 pussia, treeninarupallo ja iso tennispallo oli emännän saaliina, kun kotiin "metsästykseltä" palasi.

Isolla pallolla (joka muuten painaakin jonkinverran) piti sitten päästä heti leikkimään, sisällä ei uskaltanut riskiä ottaa (oli jonkinmoinen toive, että mitään ei rikkoonnu siinä riehuessa), joten pihalle vaan! Tässä muutamia kuvia palloiluista!

                                                                    "Etutassuilla tasapainottelua"                                                                  

"Saiko tätä purra?"

"Eikö tää mahdu mun SUUHUN?!"

 "Haa, karkuunko yritit?"

"Eiii, mun leuat repeää..." 

LOKAKUU

31.10.2008

Emännän toinen lomapäivä.

Aamupäivä meni rentoillessa, tyttö riehaantui ruoan jälkeen taas oikein kunnolla. Mikä ihme siinä on, että kun on kupu täynnä ruokaa, niin sitten pitää alkaa riekkua? Täysillä! Nytkin likka otti pitkän narusolmulelunsa ja alkoi paiskoa sitä pitkin olohuonetta, heitteli sitä ilmaan ja saalisti taas kuin... kissa... Loikkasi perään etutassut ojossa ja tömäytti ne lelun päälle. Hupaisaa, kunnes se ohikävellessäni tempaisi  emäntää kinttuun isolla solmulla sitä "tapporavistaessaan".. Jessus, että teki kipeää!! Nyt siinä sitten on iso mustelma.. :( Ja tuolla tavalla se tuppaa hakkaamaan itseään ulkona kylkiin, miten sitä itseään ei satu??

No, sitten lähdettiin kävelylle. Ei satanut, paistoi jopa välillä aurinko! Vajaan puolen tunnin lenkittelyn jälkeen alkoi tihkua. Ja sitten sataa, kovasti. Emännällä fleecetakki päällä (en taas osannut varautua) ja Nellallakaan ei takkia päällä. Uskomattominta oli, että kun lähdettiin vähänkin suuntaamaan pitemmälle, alkoi tulla vettä tosi tiheästi ja kovaa, tuuli kylmästi. Kun käännyttiin vähän takaisin päin, sade alkoi tauota! Kun sitten mentiin Lammaslammen lähinurmikoille pallolla leikkimään (ajattelin jopa nyt tehdä pientä toko-treeniä), niin alkoi taas sataa ihan vimmatusti. Ja tyttöhän ei kontaktia ota, jos silmiin sataa. No, lähdettiin taas liikkeelle, niin sade alkoi tauota. MITÄ IHMETTÄ?? Aina kun löydettiin sopiva paikka, johon voisi jäädä treenaamaan tai leikkimään, alkoi sataa todella kovaa. Kun vihdoin lähdettiin kotia kohti, sade muuttui tihkuksi ja jatkui kotimatkan ajan. Mutta oltiin jo kastuttu ihan kunnolla.

Yläkerran herralla oli taas sormi sadenappulalla valmiina aina, kun piti tehdä jotain yleishyödyllistä... :( No, ehkä illalla päästäisi kokeilemaan paremmalla onnella.

Osallistuimme muuten Operaatio maa-projektiin, Nella kaipaa lumista ja viileää talvea, jotta turkki saa pakkasen pörrötystä ja tuuletusta! Etusivulla olevasta bannerista pääsevät muutkin osallistumaan. :)

30.10.2008

Emännällä lomapäivä.. :)

Eilen illalla tapahtui ihan käsittämätön kömmähdys, emännän alituiset univelat kostautui tyystin ja pienet "tunnin" iltaunet venyivätkin yllättäen 5,5 tunnin mittaisiksi.. :( Ääk! Ja tyttö oli kärsivällisesti odotellut, että emäntä jaksaisi vihdoinkin nousta sängystä. On se uskomaton koiruus... :)

No, sai sitten pitkämielisyydestään palkaksi pitkän lenkin, jonka aikana leikittiin, etsittiin nameja ja jopa juostiin (emännän kunnon mukaan..) pieniä pätkiä. Ei haitannut, vaikka satoi ja Nellalla oli sadetakkikin, mikään ei menoa haitannut! Omatunto kolkutteli siihen malliin, että tuntui tosi tärkeältä antaa likalle oikein extra-mukava lenkki.. Ja tosi iloiselta ja tyytyväiseltähän tuo karvanaama vaikutti! Sitten vielä lenkin jälkeen maukasta Heppa-Puhtia ja poron lihaisaa rasvaa ja tyttö olikin valmis levolle. Hyvin maittoi yöuni vielä pitkien iltaunienkin jälkeen molemmille.

Tänään sitten käytiin päivälenkillä, sillä emännällä oli lomapäivä. Ensimmäinen kolmesta. Keli oli ihan kiva, vaikka maasto oli tosi märkää. Sänkipelloilla kävellessä piti vähän katsoa, mistä traktori on ajanut, että pohjana olisi enemmän kaatuneita viljankorsia, eikä pelkkää mutamössöä (ettei lenkkarit uppoa nilkkaa myöten peltoon..). Tyttöä ei alusta häirinnyt, se loikki pitkien sänkien yli ja nuuskutteli varmaan jäniksen jälkiä innoissaan. Lenkillä leikittiin vähän haljenneella tennispallolla ja tehtiin muutamia kontaktiharjoituksia. Kaiken kaikkiaan mukava lenkki! Nella sai olla vähän aikaa vapaanakin, kun heitin sille pallon ylämäkeen kalliolle ja vapautin sen sitten noutamaan pallon. Sai tyttö vähän "mäkitreeniä". :)

Vihdoinkin olen saanut videoitua Nellan "strippaus"-videon, jota pari ystävää on jo kysellyt. Sen voi katsoa tästä  tai sitten Gallerian videot -kohdasta. Nimi on osuva, sillä onhan siinä eräänlaisesta riisumisesta kyse... :)

27.10.2008

Se unohtuikin kertoa vielä tuosta eilisestä hierontahetkestä, että siinä ilmeni yksi asia, joka toki saattoi vaikuttaa kipeiden takajalkojen lisäksi siihen, että tyttö heittäytyi hieman levottomaksi..

Siinä koiraa paikallaan pitäessä huomasin jotain pientä ja kiiltävää karvalankamaton karvojen (siis ei pelkästään siihen tarttuneiden Nellan karvojen, joita niitäkin siinä oli aika mittavasti, vaikka lauantaina viimeksi imuri oli tehnyt maton kanssa työtään..) seassa. Nostin sen käteeni ja totesin, että nyt se sitten putosi ruuvi siinä hötäkässä likan päästä... :))) Siitä saatiinkiin hieroja-Kirsin kanssa taas muutamat naurun aiheet, mietittiin meinaan, että oliko se nyt se ensimmäinen ruuvi vai juurikin se viimeinen, joka ainoana enää piti "palettia" kasassa... Heh heh...

Iltamyöhällä jouduin toteamaan, että taisi olla se viimeinen, sillä likka vetäisi hurjat hepulikepulit, jolloin se heitteli paksusta pahvista tehtyä pahvirullaa pitkin lattioita, syöksyi sen perään kuin kissa, sitä tassuttaen, kiepahti ympäri selkä pyöreänä, tuijotti hetken minua, sanoin "Nih!" ja likka rynnisti täysillä keittiöön ja takaisin, hyppäsi eteeni etujalat levällään, pyöri kuin väkkärä paikallaan pari kierrosta, tuijotti pahviputkea, haukahti sille, hyökkäsi siihen kiinni ja viskasi sen ilmaan ja juuri kun se oli pudonnut lattialle, likka hyökkäsi taas sen kimppuun etujaloilla sitä sohien... Tätä jatkui pari minuuttia, kunnes näytti että kohta sen vauhti on jo niin kova, että iskee päänsä vielä johonkin ja leikki oli pistettävä poikki.

Että aikuistumisoireiden sekaan mahtuu sitten näitä pentuhepuleitakin... :) 

26.10.2008

Neito sai perjantaina "ei välttämättä niin mieluisan, mutta juurikin siedettävän"-lahjan!

Emäntä oli tehnyt karvaiselle tyttärelle hankinnan, Hurtta Siberia-sadetakin! Suuri epäilys oli, että tyttö seisoo hetken takki päällään, sitten pikkuhiljaa alkaa kallistua jalat tönkköinä kyljelleen ja tömähtää maahan naamallaan ilme "En muuten sitten liiku senttiäkään tämä päällä! Tajuatko, maine menee!". Mutta, hämmästyin kovasti, kun likka ei paljon takista häiriintynyt, no, piti koittaa antaa vähän hammasta.... Kun se kaulus ahdisti! Kuva on "hieman" hämärä, mutta näkee siitä ainakin, että takki on hyvin sopiva! Sekä kooltaan että väreiltään! :)

Päästiin kokeilemaan takin vedenpitävyyttä samana iltana (melko myöhään tosin). Ja hienosti toimi, kintut toki kastuivat, mutta aika hyvin suojasi rinnan ja vatsankin! Eikä tyttöä kiusannut edes kumilenkit, jotka menevät takajalkojen alta.. Kuivaaminen lenkin jälkeen sujui selkeästi sukkelammin, joten ostos oli oikein hyvä! Niin, ainakin emännän mielestä, koirasta en ihan varmaksi voi sanoa.. Lenkillä sai välillä naureskella kyllä, kun likka ravisti itseään useaan otteeseen takki päälläkin!

Lauantaina kävi jälleen Tuija, jonka kanssa katseltiin popcornin ja juustonaksujen tuoksussa elokuvaa. Nellalle hieman pitkäveteistä, välillä neiti vähän havahtui kuullessaan ihmeellisiä ääniä television suunnalta, meni jopa ihan tv-ruudun eteen kuuntelemaan pää kallellaan, jolloin sitä toki pyydettiin siirtymään pois edestä. Sitten se kävi vilkaisemassa vuoron perään emännän ja Tuijan luona, miksi he piilottelivat käsiensä takana ja kurkkivat sormien välistä elokuvaa ja vasta todettuaan, että ei heille mitään hätää ole, palasi paikalleen olohuoneen pöydän alle.  Tämä olikin jo toinen lauantai peräkkäin, kun ihmiset istuvat pimeään huoneeseen tuijottamaan jotain, mitä sitten kammottelevat... Omituisia tyyppejä!

Tänään sitten onkin ollut melkoista myräkkää, ilma on ollut todella syksyinen. Tuuli tuntuu häiritsevän karvaista valkoista eniten, kun se tarttuu "peräsimeen" ja alkaa viedä tyttöä pois kurssilta! Välillä vaikuttaa siltä, että likka kulkee pääasiassa peräsimensä määräämään suuntaan, sillä oja tuntui kovasti vetävän sitä puoleensa.. :)

Iltasella kävi sitten hieroja-Kirsi jälleen. Tyttö oli aivan innoissaan (oli ilmeisesti unohtanut jo, mitä tämän "vieraan" tulo yleensä tarkoittaa..) ja Kirsi sai taas suukkosia. Kun hieronta alkoi, tuntui, että tällä kertaa homma näyttääkin sujuvan paremmin kuin aiemmin, mutta kuten ulkona sääkin, se oli vain tyyntä myrskyn edellä... Kun takajaloista alkoi löytyä (JÄLLEEN!) jumittavia ja kipeitä kohtia, alkoi myös rimpuilu. Tyttöä selkeästi alkoi jo suututtaa, kun emännän ote etujalasta oli niin hyvä, ettei se päässyt ponnistamaan jalalla ylös, niin sitten alkoi jalkojen heiluttelu yläilmoihin. Näytti, että jalkoja siunaantui mahan alle huomattavasti enemmän kuin ne neljä, vilinä oli sen verran kova! Mutta ylös se ei lattialta päässyt. Ei auttanut Houdinin vapautumisyritykset, vaan lukko piti.

Hieronnan jälkeen kiiteltiin kovasti hierojaa, että tajusi vihdoin lopettaa! :) Emäntä ei saanut kuin mulkaisun.. Seuraavaksi kaivettiinkin sitten vielä yksi "kidutustapa". Testattiin hieman uudenlaista kampaa/karstaa (mikä se sitten onkaan?), Furminatoria! Nella pyrki tutustumaan siihen todella intensiivisesti, koska ennen kuin sillä sai koskea hänen Korkea-arvoisuutensa turkkia, se piti haistella todella perinpohjin. No, olihan siinä sentään Jamie-mammankin tuoksut... :) Se onkin hämmästyttävä väline, muutamalla lyhyellä vedollakin tempaisi mukaansa jo ihan mukavan nipun karvaa! :) Sellainen on pakko hommata, vaikka ei halvimmasta päästä olekaan. Ihme oli, että tyttö ei jo valmiiksi kiihtyneenä luikkinut pakoon, sillä Furminator hieman nyppii karvaa mukanaan, mutta kiltisti pysyi istumassa, kun emäntä sen eteensä istumaan otti. Kai tytär salli sen siksi, kun oman emänkin turkkia sillä oli harjailtu...

21.10.2008

Viikonloppu tuli, oli ja meni ohi.

Ennen viikonloppua sekä emäntä että koira potivat vatsavaivoja. Emännällä närästystä ja pahoinvointia, joka sitten kai tarttui koiraan, koska perjantain aamuyöstä tuli klo 3:n aikaan läähätysherätys. Tyttö läähätti kuumaa hönkää päin naamaa niin, että oli kuin saunassa heräisi. Kun emännän silmät aukesi, alkoi vikinä ja eestaas ravaaminen, juuri "Päästä, päästä, ulos, ulos, heti, ulos, päästä..."-tyyliin ja eikun peitto lennossa lattialle ja pitkä toppatakki niskaan ja ovea aukomaan. Tyttö pihalle. 

Ja ripulihan se tyttöön oli iskenyt. Niin, oli iskenyt myös aiemmin yöllä, siinä hätäkässä ei sitä vaan ihan heti tullut huomattua.... Olohuoneen karvalankamatto oli saanut vähän uutta kuviointia uudella värillä valko-punaiseen asuunsa.. Nellalla on niin syvään juurtunut oppi "Älä herätä nukkuvaa karhua!"  (tarkoittaen emäntää), että se oli päättänyt ottaa käyttöön uuden elämänohjeen "Parempi hätä matolla kuin kymmenen mahassa...". Ja sitten pestiin mattoa. Ja juoksutettiin tyttöä uudelleen ulkona. Ja uudelleen.

Vihdoin tuntui, että voisi päästä hetkeksi vielä nukkumaan. Kun taju oli hämärtymässä, alkoi kuulua rytmikästä klonksutusta... Sen äänen kaikki koiranomistajat kyllä tunnistaa. Ei kun uudelleen vaan ylös. Tyttö istuu keittiössä korvat pystyssä, silmät kirkkaina ja näyttää ajattelevan "Älä mua syytä!". Huokauksen kanssa taas siivoamaan, kahta isoa oksennusta... Äh, mikä yö... :(

No, viikonloppuna tilanne parani, maha oli taas kunnossa. Molemmilla.  :)

Lauantaina Nella joutui kärsimään emännän ja emännän kaverin leffaillasta, 2 elokuvaa putkeen ja paljon kaikkea hyvää mussutettavaa, joka toki kiinnosti valkoista enemmän kuin ne elokuvat. Välillä aina pyrki muina naisina nuuskaisemaan juustonaksupussiin ja cokis-lasiin (onneksi ei sentään ehtinyt kieltään lasiin livauttaa..), mutta aina yritykset tyrmättiin. Tosi tylsää.

Sunnuntaina tehtiin taas pihatöitä, niitä kesken aiemmin jääneitä. Taas siis pätkittiin oksia. Kun emäntä keräsi oksia kasaan, Nella katsoi velvollisuudekseen yksitellen levittää niitä pitkin pihaa.. Just. Tämä taito sillä on tassuissa.

Eilen sitten töistä tullessa oli taas ikävä yllätys odottamassa... Taas oli ruskeat kuviot olohuoneen matolla! Voi ei.... Likka kyllä on pirteä kuin peipponen, energinen ja ihan terveen oloinen, joten ulkoisesti ei näy mitään merkkiäkään, että jotain on vialla. Siis jollei seuraa sen "ulkoistamia" jälkiä.. Ja nälkähän sillä tietenkin on, kun emäntä on vähentänyt ruokintaa rajusti rajoittaen sen tällä hetkellä pelkkään canikur-kuuriin ja veteen. Vettä tyttö onneksi lotkii tosi paljon, joten kuivumaankaan ei pääse. 

Ehkä pinna on kuitenkin korvien alla kireänä, kun heti aamulenkin alussa piti sitten pörähtää ohimenevälle koiralle. Ja sitten oltiin taas niin täysin hämmästyneitä, kun emäntä kertoi mielipiteensä aiheesta "Saako noin tehdä vai EI?".

Aamulla koiruuden masu taas toimi hyvin, varmaan kiitos canikurin.

Loppulenkistä sitten tuli eteen este kotiinpääsylle.

Musta kissa oli parkkeerannut karvaisen pehvansa keskelle sitä polkua, josta kotiimme pihalla kävellään. Eikä muuten näyttänyt pientäkään merkkiä siirtyvänsä ison valkoisen ja vielä isomman emännän edestä. Köyristi vaan selkäänsä "Tuleekos sieltä raapimispuu?!" ja asettui poikkiteloin eteen. Tässä vaiheessa emännällä nousi sitten jo ärsytyskäyrä aivan punaiselle (kun oli jo vähän kiire kotio) ja koitin häätää kissaa tiehensä. Eihän se liikahtanut kuin sentin! Nella ilmeisesti päätti antaa mamman haltuun sen tilanteen, koska kerran yritettyään vähän mennä edelle kokeilemaan onneaan kissan kanssa, tuli palautetta emännältä ja neito luopui yrityksestä. Kyllä siinä hetki meni jos toinenkin, että kissa viimein suostui sen verran siirtymään sivuun, aidan alle kurkkimaan jääden, että päästiin ohi turvallisesti.

15.10.2008

Iltalenkki maanantaina oli aikamoista haipakkaa...

Tytöllä oli selkeästi ihan muut asiat mielessään kuin omistajallaan. Aina. Asiasta riippumatta. Nyki hihnassa, hajuja jäljestettiin ja vedettiin mammaa perässä (n. metri kerrallaan, jolloin pistin hommalle stopin, kunnes se alkoi kohta alusta..), sitten tultiin kirkkopuiston leikkikentän vierelle. Joku älykkö oli kantanut leikkipuistosta yhden lasten leikkitelineen (tai mikä mahtoi olla, näytti isolta nelijalkaiselta hämähäkiltä, ällötys...) keskelle hiekkatietä. Tässä vaiheessa tyttö vähän hidasti vauhtia, asettui vierelle kävelemään ja alkoi yllättäen ottaa kontaktia... :) Ihme oli, ettei se murrannut tai nostellut karvojaan kummalliselle "ulkoavaruuden oliolle", joka lenkillä eteen putkahti! Selvästi haki reagointivinkkiä emännältä, kun vastaantulija oli niin outo.. Mentiin vierelle, hitusen ohi ja pysähdyin "korjaamaan lenkkarin nauhoja" (muka, halusin vaan nähdä, mitä tyttö tekee, meneekö tutkimaan vai väisteleekö outoa häkkyrää) ja tyttö meni vähän lähemmäs, nuuskaisi ja palasi vierelle istumaan! :)

Sen jälkeen lenkki taas sujuikin ihan mallikkaasti, kunnes yhdellä kulmalla jätöksiä keräämään alkaessani ei suostunut käskystä istumaan. Katseli vaan ympärille "no, odota nyt, kun ensin tarkastan ympäristön, ettei ketään häiriköitä ole tulossa kohti..". Ihan vaan ignoorasi emännän vinkin. Toinenkin käsky, vähän jo tiukempi, meni ohi tytön korvien kuin olisi ollut usvaa, joka tuulessa edetessään haihtuu pikkuhiljaa... :(   Kolmas komento oli sitten jo niin selkeä hihnapalautus, että peppu putosi maahan kuin pudotettu kivi. Ja ilme oli sen mukainen "Mikä ihme se nyt niin pakko istua voi yht'äkkiä olla? Istutaan, istutaan!".  

Sitten harjoiteltiinkin istumista taas loppulenkillä urakalla ja yllättävää, kun kerran muistuttaa, että säännöt on kiveen hakattuja ja niitä tulee totella ja tottelevaisuudesta voi saada kehuja ja mamma on tyytyväinen ja onnellinen, niin alkoipas taas peppu mennä maahan tosi nopeasti ja koira vaikutti itsekin iloisen yllättyneeltä "tottelevaisuudestaan"..  :)

Eilen sitten oli etätyöpäivä.

Päivällä Nella pääsi hetkeksi pihalle itsekseen, mennessä ei satanut. 10 minuutin kuluttua haettaessa pihalta satoi jo ihan kunnolla... Voih... Tyttö istui portin pielessä ihan kyyryssä, surkean näköisenä korvat luimussa ja sateen hakkaamilla silmillä siristellen katsoi sisään noutavaa emäntää kovin pettyneesti "Tänne minut jätit rankkasateen armoille...". Että jotenkin hävetti, etten huomannut sateen alkua kun vaan töitä naputtelin.  :(

Sitten päästiinkin lenkille jo normaalia aikaisemmin, aurinko paistoi taas! Lenkillä törmättiin jälleen boyfriend Huikuun ja Nella oli kovin iloinen! Huiku ei. Huikua ei nyt taas tänään niin kiinnostanut pelehtiä. Kovasti Nella kyllä yritti kaikenlaista vinkkiä antaa, mutta mikään ei toiminut. Poika vaan seisoi paikallaan kuin patsas ja katseli ihan muualle. Tällä kertaa se ei Nellaa häirinnyt, tyttö töni poikaa ja loikki ja hölmöili sitten itsekseen Huikua vaan kohteena pitäen!

Kotiin tullessa taloyhtiön leikkipaikalla lapset meinasi juosta Nellan päälle. Olin hyvin helpottunut, kun Nella vaan hieman väisti ja varovasti yritti nuuskaista eteensä rynnännyttä pientä poikaa. Vaikkei kokemusta lapsista ole paljoa kertynyt, niin luontaisesti likka selvästi osaa varoa pienempiä ihmisiä. :)

Illalla emäntä lähti työporukan kanssa illastamaan ja Nella jäi tietenkin kotiin. Eikä emäntä muistanut lähtöstressissään laittaa valoa päälle, kun lähtiessä oli valoisaa... Siellä tyttö sitten oli muutaman tunnin pilkkopimeässä.. Eipä tuo ilmeisesti niin siitä häiriintynyt ollut, haukotteli ja venytteli kotiin tullessa, oli ilmeisesti makoisat lepohetket takana. :)  

13.10.2008

Vahtivietti kasvaa edelleen... Aamulla tyttö selvästi päätti, että jopa pihamme ilmatilan loukkaus ylilennoilla on jo rangaistava teko..! Lenkiltä tullessa päästin sen hetkeksi pihalle ja heti portista päästyään, kun onneton mustarastas pöllähti ilmaan ja oli rauhassa omia asioitaan miettien lentämässä pihamme yli, sai huokaista helpotuksesta, että sen lentokorkeus oli useamman metrin korkeudella, sillä tyttöhän yritti pölläyttää sen höyheniä heti! Lintu-parka.. Aamu-unisena ja pahaa-aavistamattomana on vaihtamassa lepopaikkaa ja sen vajaan 20 metrin lennolla jo meinasi tulla valkoisen vaaran taholta lentoturma...

Sen jälkeen tytöltä loppuivat vartiointihommat taas tältä aamulta.. Katsotaan, mitä ilta tuo tullessaan..

12.10.2008

Pihatyöpäivä! :)

Auringon paisteessa ja Nellan erittäin touhukkaalla avustuksella oli mukava tehdä vähän pihatöitä. Jos ei lasketa mukaan sitä tonttivartijan ominaisuutta, joka pullahti pintaan aina, kun mustarastas päätti yrittää piiloutua tuijamäntyyn... :( Tällä kertaa kun ei tiukkakaan kielto mennyt perille koiran älyyn asti...

Työnjako oli selvä, emäntä katkoo joko leikkureilla tai sahalla oksia kriikunapuusta ja sireeneistä ja ojentaa ne koiralle, joka kantaa niitä pois. Hyvin sujui. Kunnes yht'äkkiä sahattuani yhden paksumman oksan käännyin katsomaan ja... huomasin, että koira on kantanutkin takaisin kaikki katkotut oksat isoksi mytyksi juuri taakseni! Ilme valkoisella naamalla kysyy "Enkös olekin ollut TOSI reipas!?".

No, siitä sitten pyysin tyttöä kantamaan oksat taas kauemmas ja niin teki tyttö kuin pyydettiin. Hienosti toimi, vaikka oksat vaan levittäytyi sitten joka puolelle pihaa. Viis siitä, kunhan siirtyivät pois jaloista.

Yksi paksu ja tosi haarakas oksa katkettuaan takertui puuhun kiinni ja pyysin Nellan avuksi. Se otti oksan tyvestä kiinni ja yhdessä kiskottiin oksa irti puusta, naapuria nauratti taas.

Sireenien oksia katkoessa niitä piti pistää poikki aika juuresta, jotta pihan sivua saa siistittyä (olisi meinaan isohko ukonhattu tiedossa naapurin puutarhasta ja se tarvitsee myös isomman tilan). Katkoin oksia ja nakkelin niitä taakseni, takaa kuului läähätystä ja hampaiden naksetta. Kerran kuului jo vähän liian läheltä ja vilkaisin taakseni, niin siinähän se valkoinen oli ihan selkäni takana, melkein niskaan läähätti silmät innosta loistaen. Komensin sen kauemmas, ettei käteen vaan vahingossa nappaa, katkaisin uuden pienen alun ja olin viskaamassa sen taaksepäin... kun hampaat kolahti rystyseen.. Johan kirpaisi! Kiljaisu sai likan loikkaamaan metrin taaksepäin.

Loput oksat katkottiin tarkasti valvoen, missä tyttö sijaitsee...

Sitten alettiin pätkimään oksia pienemmiksi paloiksi. Astuin oksan toisen pään päälle, aloin sahaamaan oksaa poikki ja.. Nella roikkui oksan toisessa päässä! Kiskoi vimmatusti. Vaikka se teki hommasta selvästi haasteellisempaa, niin vaan nauratti. Että sen pitikin osallistua ihan kaikkeen.. :) Ja jokaisen sahatun pätkän se metsästi taas kiinni, kun sen taakseni kasaan heitin. Niin, tarkoitus oli tietenkin saada ne kaikki kasaan, mutta kasa vaan hupeni nopeampaan tahtiin kuin kerääntyi.. Nella kiikutti jokaista palasta eri puolille pihaa, joten lopuksi taas sai sitten kerätä niitä palasia uuteen kasaan...

Sai siinä kyllä nauraakin, kun katsoi Nellan toilailuja eri keppien kanssa. Se meinaan heitteli niitä itselleen, saalisti kiinni ja loikki maassa lojuvien oksien päällä, välillä seisten kahdella jalalla, kun aina joku jalka oli jumissa säkkäräisissä oksissa.

Jaa, että miten niin koiran kanssa puutarhatyöt on tosi TYÖLÄITÄ??!

Nyt Hänen Valkoisuutensa puutarhatyöläinen lojuu tyytyväisenä sohvapöydän alla selällään vatsaansa tuuletellen kovan urakan jälkeen.. :)

Tänään muuten Nellan sukanriisumistemppu onnistui neljä kertaa!! JESS! Tyttö ottaa sukan kärjestä tosi nätisti kiinni, osaa varoa varpaita ja tuo sukan riisumisen jälkeen käteen. Yllätys oli, kuinka vähillä harjoittelukerroilla tyttö sen jo oppi!

Hassua taas on se, että neiti tuppaa aika usein harjoitellessa vielä kirputtamaan sukan kärkea ensin, jolloin välillä on joku varpaista saanut myös hieman nipistystä... Siinä pitää vaan yrittää hillitä ulahtamisia, sillä mielihyväähän tyttö vaan osoittaa.. Aina tosin koiran mielihyvä ei oikein kohtaa emännän vastaavaa, sillä mitä ihmeen ihanaa voi olla mutustaa ihmisen käytettyjä sukkia...? :)

11.10.2008

Jo on taas ehtinyt tapahtua!

Eilen alkoi paljastua syy niin, niin moneen ihmeellisyyteen, mitä tyttö on kehitellyt lähipäivinä...

Neidosta on mm. löytynyt jälleen suurta tuvan vartijaa, kaikki pienetkin äänet ulkoa saavat sen jopa murisemaan (ja aina vaan se on sitä omituisen lapsekasta outoa pörinää). Lopettaa kyllä vuhkimisen kun kuulee, että "riittää jo". Mutta levottomuus jää.

Taas on alkanut pari pehmeää myttyä (toinen on sukkamytty ja toinen kuminen kännykkämalli) saada päiväseuraa, kun niitä on kanneltu pitkin asuntoa mamman ollessa töissä. Ulvonta on tullut myös kuvioihin yksinjäätyä. Tyttö läähättelee ja yleisilmeeltään vaikuttaa rasittuneelta. Piilottelee sohvapöydän alla. Alkoi kaivaa kuoppaa tuijamännyn ja verkkoaidan ahtaaseen väliin, juurenpalaset ja multa vaan lensi! Emäntä oli toki aivan äärettömän iloinen tästä tuijan juurien muokkauksesta...

Ja se ruokailu, se sitten tyssäsi kokonaan!

Emäntä jo alkoi hätääntyä, kun kerta toisensa jälkeen tarjottuna ruoka ei vain tytölle maistu. Nälkä tuntui olevan kova, kun koira oli ihan täpinöissään huomatessaan ruoan mennessä kuppiin. Mutta kun tulee hetki, että sitä saisi ottaa, tyttö kurottaa kaulaansa pitkälle kohti kuppia, nuuhki ja tuhahteli ja pää painuksissa lähti kupilta. Ja tämä valkoinen kun on aina ollut todella perusahne! Eli tuntui, että jotain on tosiaan vialla.

Lisäksi tämä käyttäytyi kaikin puolin muutenkin kuin pieni pelokas pentu. Korvien tarkastus, kevyt hieronta ja kaikki muu käsittely pisti tytön kirjaimellisesti tärisemään! Se uskomaton tutina liikkui pitkin lihaksia kuin aalto, joka pyyhkäisi koko koiran yli ja sen ihan näki pelkällä silmällä! Ihan kuin se olisi pelännyt kauheasti, mitä sille seuraavaksi tehdään... :(

Onneksi on samankaltaisia oireita kärsineen siskon omistaja Teija, joka hyvin äkkiä oivalsi mistä oli kyse . Emännän itsensä kokemukset tästä kun on vuosikausien takana historiassa. Syy ei ole mikään kovinkaan harvinainen näiden karvapöksytytärten elämässä..

Valeraskaushan se! Nyt Nellalla sitten on harmaa/sini/punainen vauva (se kännykkämalli meinaan..), selvästi sekarotuinen, eikä todellakaan täytä valkkareiden jalostussuosituksia (jota sisko-Netan mamma Teija jo kysäisi).. :)) Hellästi likka sitä kantoi vielä eilen, nyt emäntä on jo piilottanut sen, ettei tule suurempia huolenaiheita. Nellalle siis, vaavia piilotellessa ja siirtäessä paikasta toiseen ja sitä hoivatessa.

Se on varmaan naapurin pinseripoika sittenkin ehtinyt pikaisesti leikkimään Nellan kanssa "aikuisten leikkejä", on meinaan ainoa edes punaruskea uros, joka on juoksuaikana päässyt edes nuuskaisuetäisyydelle Nellaa. Mutta nopeasti ovat lapset toimineet, kun emäntä on kuitenkin vieressä ollut vahtimassa ja poikaa pois häätämässä... :) Eikä voi edes sanoa, että emännän "silmä on välttänyt", enemmänkin ilmeisesti sokeutunut. Mistä pentuun sitten se sininen ja harmaa väri on tullut, on täysin arvoitus... Josko emännälle kohta varmaan ilmestyvät harmaat hiukset ovat jotenkin materialisoituneet tuohon uuteen tulokkaaseen.. 

Tässä ensiesittelyssä Nellan vaavi:

Kuvan hieman surkeasta ilmeestä huolimatta, äiti voi ihan hyvin jo! Emäntä toivoo, ettei saa paljon moitteita sekarotuisesta pennusta, joka on todellakin aito vahinkolapsi. Ja äitikin syö jo, ainakin pieniä annoksia höystettynä raa'alla maksalla ja lampaan lihaisella rasvalla... Eli kyllä vieläkin vaaditaan niitä á la carte -annoksia, jotta tytön saa syömään edes vähän.  Kun vaan ei ala odottamaan hopealautasta ruokansa aluseksi... :)

8.10.2008

Ilmeisesti eilinen aamuruoan kanssa venkoilu oli vaan jotain blondin taktiikkaa saada gourmet-ruokaa. :(

Työpäivän jälkeen ruoka meinaan maistui aivan mainiosti, suorastaan ruskeat silmät loisti "Ihanaa, mamma, taas tätä huippuhyvää!".. Samoin tänä aamuna, ei pienintäkään epäröintiä kupille mennessä.

Myöhempään illalla eilen Nella sai häränhäntäpätkän ja kun sitä mutustellessa meni niin kauan, niin emäntä päätti katki poikki väsyneenä painua pehkuihin ja jättää tytön nauttimaan keskenään "hännästään". Tyttö ei reagoinut mitenkään, kun valot sammuivat ja emäntä suunnisti kohti makuuhuonetta. Jatkoi vain napostelua. Emäntä otti kirjan (toimii unilääkkeenä) ja alkoi lukea.

Eikös hetken kuluttua tule karvainen valkoinen ovesta, suu jotenkin kummasti mutrulla ja suorastaan ryömi sängyn ja seinän väliin..? Toki se hieman herätti emännän huomiota ja pitihän sinne sitten kurkistaa, että mitä se nyt on keksinyt.. Ja siellä neiti valkoinen oli kuin maahan käskettynä, tuijotti sängyn alle ja vilkuili välillä emäntää. Jostain selkärangasta tuli aavistus: kurkkaus sängyn alle todisti, että siellähän se hännän pikkuinen rustopätkä kökötti!

Ei muuta kuin Nellalle vinkkiä, että syö pois sen jämänsä. Ja koska se sitten piti siis syödä, neiti tietenkin siirtyi olohuoneeseen takaisin, "ruokalapulleen" (viltin, joka on suojana maton päällä) ja rouskutti pätkän loppuun. Oppi on hyvin mennyt perille! :)

7.10.2008

Harvinainen juttu aamulla..

Neidillä oli ilmeisesti aika kovakin nälkä, kun lipoi huuliaan maiskutellen odotellessaan lupaa päästä kupille, mutta sitten kun lupa tuli... Se ujuttautui kuppia kohti, nuuskutteli hetken ja vetäytyi pois! Nella, joka on aina ollut ahne pikku possulainen, kieltäytyi syömästä Heppa-puhtiaan! ?? Vähän pisti ihmetyttämään.. No, kuppi vähän ajan kuluttua pois ja sitten vartin päästä uudelleen.

Siinä välissä tyttö jo ehdotteli kerran jos toisenkin, että "annas mamma nyt sitä hyvää ruokaa taas, jookos?". Mutta taas, kun kuppi oli häkissä ja lupa annettu, likka nuuskaisi ruokaa ja hiipi perässä vaan eteiseen, katsoen "mamma, tarkoitin, että sitä HYVÄÄ ruokaa! Ei taas tuota samaa!". Likka on saanut nyt parina päivänä kalkkunanmaksaa ja lampaan lihaista rasvaa ruoan sekaan ja näytti siltä, että pelkkä Heppa-puhti ilman näitä lisukkeita ei sitten maistunutkaan enää. Mokomakin....

Ongelma oli siinä, ettei siinä sitten enää ehtinyt niitä kuppiin sulattelemaan pakkasesta. Joten tyttö jäi ilman aamuruokaansa. Harmittaa... :( Ei sitä ruokaa sinne lattialle voinut jättää päiväksi pilaantumaan, jos ei tyttö siihen sitten koskekaan, joten kelmu kupin päälle ja jääkaappiin odottelemaan iltapäivää.. Nella ei tiedä, ettei raha kasva puissa eikä pensaissa! Katsotaan nyt sitten myöhemmin päivällä, miten käy.

Tuli vaan mieleen, että josko likka oireilee nyt siitä, että pari kertaa aamukiireissä on ollut pakko jättää se syömään ja lähteä töihin samaan aikaan.. Kun vaikutti niin mamman perään vilkuilevan. Tiedä häntä ja hännänpäätä.

6.10.2008

Ihana päivälenkki!

Aurinko tuli jälleen esiin viime yön kauhean tuulen ja sateen jälkeen ja valaisi muutenkin jo mukavaa päivälenkkiä. :) Käveltiin pitkä liki parituntinen metsiä ja hiekkateitä ristiin rastiin, likka sai olla vapaana (hukaten pari keppiä, jotka sitten piti löytää emännän opastuksella...!) ja piti mammaa tiukasti silmällä koko ajan. Esteratana oli kaadettuja puita ja mättäitä, joita pujoteltiin ja joiden yli hypittiin ja tyttö nautti suuresti vapauden hetkistään. Ja emäntä nautti koiran suuresta innosta ja onnesta!

Neitosen kanssa on hauskaa kävellä pitkospuita pitkin. Se on oppinut, että mamma kävelee edellä ja hänen paikkansa on siinä takana. Niin, siis ihan kiinni siellä takana! Jatkuvasti tuntuu kirsun tökkiminen joko reiden takaosassa tai polvitaipeessa, hoputtaa hoputtaa... :) Mutta kiireestään huolimatta se pysyy nätisti siellä takana eikä yritä loikkia sivukautta ohi.

Lenkin lopussa sitten tuli pieni hermostuminen, kun orava juoksi jalkakäytävän yli läheiseen puuhun ja jäi siihen vajaan parin metrin korkeudelle puun runkoon alkaen säksättävän kiroilun Nellalle. Tyttö yritti kovasti päästä pikkuisen pölläyttämään pörröhäntää, mutta kun emäntä riivattu roikkui valjaitten "kahvassa" ja esti aikeet! Höh! Tylsä emäntä!

Orava unohtui kuitenkin pian, kun pään yli liiteli vaahteranlehti ja emännän hellittäessä kahvasta otteensa, tyttö sai sitten metsästää sen kiinni.. :) Saalis sekin, laiha sellainen... Mutta saipa hieman edes purkaa saalisviettiään!

4.10.2008

Eilen aamulla Nellalla oli omat pienet pelinsä lenkkipolun varrelta löytyneen aarteen kanssa. :)

Emäntä seisoskeli vesisateessa odotellen ja katsellen ympärilleen, kun luuli, että tyttö vaan nuuskien lukee jonkun koiran jättämiä, aamun ensimmäisiä uutisia. Kun uutisvuoto tuntui kestävän ja kestävän, piti oikein katsoa, mikä siellä nyt niin mielenkiintoista voi olla. Tyttöhän tönikin pientä omenaa edestakaisin! Se pyöritteli sitä kuonollaan pitkin maata ja vilkuili välillä mammaa kuin pyytäen mukaan pelaamaan. No, sitten leikittiin hetken potkuomenaa... :) Pelin ja tarkastuksen (pieni vilkaisu, onko omenassa etanoita tms. ettei likka saa samalla liha-ateriaa... yök..) jälkeen likka sai luvan ottaa omenan ja se menikin siinä paikassa aamun hedelmäannokseksi.

Tänään aamulenkillä nähtiin pitkästä aikaa chowchow-Huiku! Ja jopa Huikukin oli miltei onnesta pyöreänä päästessään flirttailemaan Nellan kanssa! :) Pariskunnalla olikin vartin verran pientä painia ja kiehnäilyä, poika vaan meinasi innostua vähän liikaakin... Oli huvittavaa nähdä, kuinka Nella välillä varjeli peppuaan kävelemällä metrin verran takajalat aivan koukistettuina alas, jottei poika päässyt tunkeilevasti nuuskuttelemaan liikaa.. Kaikesta kuitenkin näki, että tämä kaksikko todella pitää toisistaan. Huikukin kellistyi Nellan eteen selälleen monta kertaa ja likka köllähti osittain pojan päälle aivan innoissaan. Kun tyttö on liki kaksi kertaa pojan kokoinen, niin oli siinä pojalla tyttöä sylintäydeltä! Eipä näyttänyt poikaa harmittavan... :)

Ulosmenon kanssa on ollut hieman ongelmia rankkojen sadekuurojen vuoksi. Neiti kun on edelleen aikamoinen hienohelma... Pitkän työpäivän jälkeen pissalle päästessäänkin se meinasi vaan pyörähtää ensin ovelta takaisin huomatessaan vettä tulevan kaatamalla. Seuraava sisäänpalaamisyritys tuli heti portista pihalle astuessaan. Koiran ilme oli surkea, korvat päätä myöten ja pää aivan köyryssä alhaalla. Yht'äkkiä pissahätä ei sitten ollutkaan niin kauhea... Kun sitten portti menikin kiinni ja tuli komennus mennä pissille, tyttö suorastaan ryntäsi pihan perälle ja sitten alkoi pyöriminen, kun ei sitä oikeaa paikkaa löydy! Ja taas yritettiin vaan tulla sisälle... On se joskus niin vaikeaa...

Ollaan harjoiteltu sukan riisumista edelleen ja eilen illalla tyttö sitten ensimmäistä kertaa riisui emännältä löysän sukan ja antoi sen vielä käteenkin! Avustajakoiran uusin oppi! Vielä kaipaa harjoitusta, että tyttö nappaa sukan heti käskyn kuultuaan, mutta enää ei ole niin pitkä matka siihenkään. Saisikohan sen opetettua vetämään sukat myös jalkaan..? :)

Tänään, maailman eläintenpäivänä, Nella sai kauppamatkalta tuliaisena savustetun luun ja kuivattuja maksanpaloja. Hyvin näytti koira nauttivan "merkkipäivän" antimista!

1.10.2008

Nella sai eilen noutopalikkansa "huollosta" ja nyt se sopi todella hyvin sen suuhun! Tyttö otti sen kovin ylpeänä vastaan naapurilta ja kantoi häntä ylväästi pystyssä sen mamman käsiin. Ei näyttänyt liikaa painavan, vaikka onkin 1,6 kiloinen (no, Nella kantaakin välillä mamman käsipunttia mammalle..)! Illalla sitten muutaman kerran kokeiltiin sen noutamista, tosi innoissaan tyttö sen hakee. Luovutus ei vielä ihan onnistu oikein, pari kertaa emäntä meinasi saada sen varpailleen (se varmasti tekisi kipeää, palikka on tosi iso..), mutta sitten se annettiin hienosti, tosin seisaaltaan.. Pitää harjoitella lisää. Hienoa oli, että Nella ei sitä pure, pienempi palikka on jo meinaan aivan hampaankuoppia täynnä...

Palikka"testien" jälkeen Nella sitten käykin vähän väliä kurkkimassa uutta noutovälinettään, miksiköhän siitä nyt niin mielenkiintoinen tuli? Vilkuilee mammaa ja palikkaa vuoron perään, yrittää vai'vihkaa ehdotella, että noudettaisi taas ja taas ja taas... :) Kiva tietenkin, että se innostui siitä!

Tänä aamuna oltiin omenavarkaissa.... Lenkkipolun varrella kasvaa muutamia omenapuita ja niistä putoilleet omenat on aina suuri houkute raakaruokaa syövälle valkoiselle. Tällä kertaa se poimi lenkin loppupäässä yhden luvalla suuhunsa ja kantoi sitä sitten sen näköisenä, kuin sillä olisi suuren suuri aarre hallussaan. Kantoi siis kotiin asti. :) Naapurikin pihamaalla ihmetteli vastaan tullessaan, kun Nella ei mitenkään häntä noteerannut, käveli vaan salamyhkäisen näköisenä ohi kiireellä omenaa suussaan varjellen... :)

Lenkillä käveltiin pelto- ja metsälenkkiä, heiteltiin vähän keppiä vapaana ja pidettiin taas pieni treenihetki, seuraamista, paikallaoloa ja luoksetuloa. Hienosti sujui! Tyttö vieläkin alkuun tuppaa tulemaan hieman vinoon sivulle, mutta käsiliikkeellä perusasento korjaantuu ja yhden korjauksen jälkeen asento tulee oikein. Ihan hienoa huomata, kuinka likka tekee niin suurella innolla! Ainoastaan luoksetuloon pitää saada hieman lisää vauhtia, pitää ottaa naksutin taas mukaan seuraavalle treenikerralle! :)

Yksi jännityksen hetki pellolla vapaana tuli, kun rastas pyrähti pusikosta pellon reunasta lentoon ja rääkyi mennessään... Nella pyörähti heti ympäri kuullessaan oksien räpsähdyksen, mutta yllätys oli melkoinen kun neito pysähtyi emännän rääkäistessä "Ä-Ä!".. :) Ei, tarkoitus ei ollut huutaa "ÄLÄ" ja se menikin änkytykseksi, vaan "Ä-Ä" on vähän kiellon kaltainen varoitus... Hih... Tällä kertaa se toimi näin vapaille tassuillekin ja palkaksi tuli iloista kehumista, rapsutusta ja kepin heitto! Eli tyttö sai sitten saalistaa edes "jotain", kun rastaan piti antaa mennä menojaan..

SYYSKUU

30.9.2008

Eilen oli taas oikein äänekäs päivä..

Ensin aamulenkillä likka vaihtoi tiukkoja mielipiteitä erään toisen koiran kanssa, olivat selkeästi eri mieltä siitä, saako toinen koira jäädä siihen tielle takajaloillaan tanssimaan (isäntä sai pitää oikein tiukasti kiinni), kun Nellalla on namien nuuskimistehtävä. Toinen koira näytti olevan sitä mieltä, että hän tahtoo osallistua ja haalia kaikki Nellan namit ja Nella taas oli selvästi sitä mieltä, että jopa se tien pätkä, jolla iso kaveri tanssahteli, oli Valkoisen Kuningattaren OMA! Kuningatar palasi kuitenkin namivaltakuntaansa tehtävän pariin kehotuksella jatkaa hommia, mutta katseli vielä alta kulmain toisen koiran perään, joka olisi edelleen vaan halunnut mukaan touhuihin, jollei isäntä olisi ollut eri mieltä asiasta..

Iltapäivällä sitten taas häädettiin pihalta kaikki kriikunapuihin piiloutuneet linnut, häntä töttöröllä painettiin sille niin vauhdilla, että vain verkkoaita pöllähti! Tyttö meinaan törmäsi siihen tohkeissaan juostuaan... Sitten nolon näköisenä palattiin taas emännän helmoihin..

Ja illalla, harakka tuli naureskelemaan ivallista räkätystä keskelle pihaa ja Nella sitä tiukasti tuijotteli ikkunasta. Puhisi itsekseen. Tuhisi itsekseen. Kun harakka onneton ei huomannut ikkunan läpi vaanivaa valkoista, se lennähti lähemmäs ikkunaa ja keikutteli siinä keikarimaisesti pyrstöään. Tämä "selvä isottelu" oli valkoiselle liikaa, se ponnahti pystyyn ja haukahti oikein ison koiran haukun ja näytti miltei hymyilevän, kun harakka lähti paniikissa räpiköiden lentoon.. Haukku oli muuten sen verran iso, että jopa emäntäkin meinasi lähteä lentoon sohvalta rennosti salkkareita katsellessaan... :O

Lenkillä tehtiin vähän seuraa-harjoitusta ja nätisti tyttö seurailee (juu, kun on nami tai pallo kädessä..). Pihalla kokeiltiin vähän taisteluleikkiä ylijääneellä puutarhaletkun pätkällä (kevyt 3 metrin pätkä), joka on Nellan leluksi jäänyt (kaikki ylimääräinen on Nellan lelua). Jestas, että tytöllä olikin tarmoa ja voimaa! Vähän viilentyneessä ilmassa emännän kädet oli vähän kohmeessa ja oikein sormiin sattui, kun likka kiskoi koko kropan voimalla nytkyttäen! Tyttö jopa otti otteen ihan oikein takahampailla, joten ote piti! Pirskatti, se jopa voitti muutaman kerran ilman, että emäntä luovutti... :)

Juu, pihatöitäkin tehtiin vähän. On pihlajan ja kriikunapuun pieniä lehtiä putoillut sen verran, että haravoitiin niitä pois... Alkuun harava alkoi saada kyytiä (Nella saalisti sitä), kunnes siitä kiellettiin, ettei jo ennestään harvat haravan piikit katkea ja sitten, kun emäntä haali lehtiä isoon lapioon kantaakseen ne helpommin säkkiin, Nella kaivoi samalla tahdilla aina lapion tyhjäksi... :) Tosi ISO APUlainen... Ja äänekäs! Sieltä tuli taas aikamoinen lajitelma erimoisia ja erikorkuisia ääniä "työtä" touhutessaan.. Oli vinkuja, kivahdushaukkuja, örähdyksiä, matalalta korkealle nousevia ulahduksia... Mahtoi naapurit kuunnella ihmeissään, että onko meille hommattu lisää näitä elukoita.. :)

28.9.2008

Hieronnasta toivuttuaan tyttö on jälleen kevytjalkainen...

Niin, siis tassu nousee kevyesti.. :) Jopa niin keveästi, että niitä piti oikein pompotella taloyhtiön bokseripojan kanssa eilen! Koira, jota Nella on pelännyt ihan kamalasti aiemmin, on nyt parilla pikkunuuskimisella saanut sen verran luottamusta puolelleen, että tyttöä alkaa ihan leikittää... :) Melkein näkyi pientä flirttiä siinä elehtimisessä.. Boksupoju kun on aika kookas rotunsa edustaja! Kun bokseri sitten kiinnostui hetkeksi ohimenevästä naapurista ja sitten rynnisti Nellaa kohti, vanha pelkomörkö iski jälleen ja sitten tyttö haukahti jo kovaa pojalle ja vähän esitteli millaiset raateluvälineet valkoisella on, joten vähän kannattaa hillitä sitä kohti rynnistystä... Poika meni ihan nolon näköiseksi, taisi pyydellä anteeksi epäkohteliaisuuttaan, koska hetken kuluttua oltiin taas jo leikkiinkutsujen puolella.

Emäntä osti Nellalle uuden noutopalikan, joka sitten olikin kokoa XXXXL... :( Piti tyrkätä palikka naapurin sedälle, jotta tämä voisi hioa sitä tartuntakohtaa hieman kapeammaksi, oli meinaan enemmänkin bernhardilaisen suuhun sopiva..

Nellan kanssa on treenattu sukan jalasta ottamis-temppua. Alkuun pääseminen ei ollut ollenkaan naksuttimella vaikeaa, Nella kun muutenkin noita mamman sukkia niin mielellään kantaa huoneesta toiseen.. Mutta kun sen suun mukana tuppasi tulemaan myös ensin yksi tassu ja sitten toinen ja ne molemmat alkoivat kaivamaan sitä sukkaa jalasta, niin se ei ollut ihan toivottu lisä temppuun.. No, siitäkin ongelmasta varmaan päästään eroon, nyt ollaan jo saatu hyvä pieni tartunta sukan kärkeen aikaiseksi. Ei vielä vetoa.

Tänään käytiin ruskalenkillä, kun maisema on niin kauniin moniväristä! Paitsi, että sillä metsälenkkisuunnalla, mihin suunnistimme, ei ollut taaskaan ihanan oransseja ja punaisia sävyjä vaan sitä tavallista keltaista, keltaista ja keltaista... ÄH! Miten osattiinkin lähteä taas sellaisille seuduille? Tässä kuitenkin nyt yksi syksyinen kuva lenkin varrelta:

Tyttö on kyllä selvästi perinyt äidiltään Jamieltä tuon hymynaaman...

Ai niin, emäntä oli ylpeä tuossa yhtenä iltana. Piti ruiskumaalata jalkoja ulkovalaisimiin ja maalattavien putkien alle piti laittaa lautoja pitämään putket irti ruohikosta. Nella kantoi emännälle lautoja ja naapuri katseli ja naureskeli, että "pikku apulainen" on hommissa! Ja ihan ruokapalkalla, nami/lauta.

Nella on oppinut petaamaan mamman sänkyäkin. Kun sille antaa peiton kulman, se ottaa sen suuhun ja kiikuttaa sitä niin pitkälle kuin käsketään irrottaa. Alkuun se meinasi mennä enemmänkin peiton "tappamiseksi" (jonka jälkeen ilman irrotuskäskyä olisi varmaan alkanut saaliin suolestus, äh..), mutta pienellä ohjauksella sitten alkoi sujua kuten tarkoitus olikin. Tässä alkaa kohta emäntä laiskistumaan, kun koira osaa kaiken.. heh heh... Kun osaisikin esim. imuroida ja pestä pyykit jne. Tai tehdä ruokaa emännälle, siinäkin varmaan sapuskat menisi jo raakana parempiin suihin... Nellasta tulee oikein hyvä kotiapulainen!

Äsken se sai elämänsä ensimmäistä kertaa syötäväksi karhun luun, hyvin näytti kontio maistuvan... :)

24.9.2008

Hänen Valkoisuutensa hovihieroja Kirsi kävi jälleen eilen möyhäämässä tytön vartaloa. :)

Tällä kertaa tyttö koitti pyrkiä lattialta ylös kesken hieronnan vain muutaman kerran, mutta ne kerrat olivat selkeästi kovempaa yrittämistä. Mamma ja Kirsi pysyivät jälleen tiukkana, joten tyttö luovutti ja välillä jopa silmät ummessa makasi lattialla nautiskellen (tai sitten se menetti toivonsa kokonaan ja kärsi hiljaa...). Selässä ja hartioissa tuntuu edelleen olevan jotain hämminkiä, kovin on lihakset kireinä.  :(

Joka tapauksessa, hieroja sai suuren suuret muiskuttelut palkaksi työstään (ehkä se oli kiitosta siitä, että Kirsi "vihdoin tajusi lopettaa"...), suorastaan ylitsevyöryvät (tyttö meinasi kellistää Kirsin meinaan lattialle selälleen siinä pusuttelujen sivussa).

Lopuksi neiti piiloutui olohuoneen pöydän alle, ihan siltä varalta, että ihmiset jotenkin yht'äkkiä muistaisivat jonkun paikan jääneen vähemmälle hieronnalle ja aloittaisivat homman vielä uudelleen. :)

Loppuillan likka vain loikoili, ollen hieman vaisu. Tunsi itsensä varmaan hieman nyrkkeilykehässä 12 erää käyneelle... Tai agilityrataa 5 tuntia yhtämittaa läpijuosseelle.

10.9.2008

Täällä ollaan taas! (Siis miten niin taas... kun ei olla saatu mitään sivuille aikaiseksi...)

No, tässä kertausta piiiitkältä ajalta jälleen:

2.-3.8 olimme naapureiden mökillä Mikkelissä! Nella-neiti oli huiman kiltti kuljetettava matkalla, joka oli tosi pitkä. Ottaen meinaan huomioon sen, että neiti ei kovinkaan usein autoile, niin todella rauhallisesti otti koko matkan. Välillä vaan nousi vähän katsomaan maisemia, vinkaisi "tää matka ei ikinä lopu... jäätiinkö me nyt tänne autoon...?" ja sitten taas hymähtäen painui takaisin makaamaan. :)

Ilmat suosivat kovasti, ei satanut lainkaan, hieman viileää välillä, mutta poutaista. Nella pääsi jopa pulahtamaan järveenkin! Uiminen oli tytön mielestä vähän OUT, kun sitä suurta suden suuta ei osattu pitää kiinni, vaan sinne piti kauhoa litratolkulla järvivettä... :( Sitten yskittiin ja köhittiin vettä keuhkoputkista.. Yhdellä minipituisella uintiretkellä likka haki veteen heittämääni pientä keppiä, mutta sen sijaan meinasi kiskaista mukaansa laiturin päässä roikkuvan lämpömittarin.... :( No, kun se oli just siinä kirsun edessä tyrkyllä!

Rantavedessä muuten pulaaminen, loikkiminen ja riekkuminen oli TOSI IN! Hienoa oli, että tyttö ei mennyt veteen itsekseen ilman lupia, vaan pysähtyi aina rantahiekalle ja katsoi pyytäen lupaa mennä kastautumaan! Huvittavinta oli, kun Nella juoda lotkotti vettä rannassa ja yht'äkkiä laiturista parinkymmenen metrin päästä kuului jännä ääni.. Nella nosti päätään ja katsoi KUIKKAA! Koiran naama venähti! Naapuri sanoikin, että se näyttää ajattelevan "Mahdottoman hienoa! Näin iso vesikuppi (järvi) ja täällä on kylpyankatkin valmiina!".  :) Mutta niin epämiellyttävää se uiminen oli, ettei sitten lähtenyt "ankalla leikkimään"...

Tässä muutama kuva näistä vesiaktiviteeteista:

Taidan vaan istua tässä, että hännänpääkin pysyy kuivana....

 ... ja PYH, VESIVOIMAA!!

Pitäiskö tämän uimisen olla jotenkin kivaa....? :(

Upeaa oli myös se, että vaikka mökillä oli mielettömästi uusia tuoksuja (tytöllä vielä juoksut juuri alkaneet, joten tuoksut kiinnosti normaalia enemmän), uusia paikkoja ja paljon tutkittavaa, niin se pysyi todella nätisti tontilla koko ajan! Ja oli siis suurimman osan ajasta VAPAANA! :) Välillä kun tuli joku tosi mielenkiintoinen juttu eteen, mikä oli pakko tutkia, tyttö haki emäntää mukaan katsomaan ihan intoa puhkuen! :)  Kaiken kaikkiaan, se oli täyden kympin koira, totteli ulkona pienintäkin vihjettä! Ainoa, mikä tuntui olevan hiukkasen hankalaa, oli se, että paimennettava lauma oli nyt 3:n hengen kokoinen, joten kaikkien näiden aina eri suuntiin liikkuvien ihmisten kaitseminen oli aika kova homma! :)

Ensimmäinen yö oli hieman hankala myös, oli niin kovin hiljaista, että tyttö tietenkin kuuli kaikki yksittäiset pienetkin äänet ja niitä piti sitten kuunnella ja emäntää vähän korvaan tuhista "hei, onkohan tuolla joku... mä olen varma, että kuulin jotain suhinaa...". Joten sinä yönä ei pahemmin tullut nukuttua, mutta seuraava yö oli jo helpompi, tyttö oli meinaan niin väsynyt jatkuvasta ulkona liikkumisesta ja juoksemisesta, että siinä ei paljon enää jaksanut mitään suhinoita kuunnella! :)

Kokonaisuudessaan reissu meni tosi putkeen, tuntui tosi mukavalta, että tuo koira oli noin luotettava!

Reissun jälkeen Nella sitten sai ilmeisesti HotSpot-ihottuman, koiruus on vieläkin parista kohtaa pälvikaljuinen, kun karvat oli leikeltävä pois niistä kohdista.. Muuten onneksi ihottuma parani sitten kohtuullisen hyvin, suihkin haavoihin Cothivet-nimistä yrttisuihketta ja se auttoi myös siihen, että tyttö ei nenäänsä haavojen lähelle voinut hajun takia viedä.. :) Heh heh... Kiitos vain Teijalle vinkistä! Jestas mikä aivastelu jokaisen suihkeen jälkeen alkoi ja sitten koira hieroi kirsuaan aina housuihini ihan vimmalla.. Ensin se tosin oudosti katosi aina olohuoneen pöydän alle, kun pullo ilmestyi kaapista näkyville..

Niin... Luonnetestiin menomme sitten peruuntui, juuri tuosta syystä, että valkoinen aloitti ne juoksunsa! Voi mikä pettymys!! Kaippa tuo karvapehva ajatteli, että "kyllä sie minut tunnet ja tiedät, mitä siitä jotain virallisia lausuntoja hakemaan!".  Enkä itsekään päässyt paikalle! Mutta siskot Nelli, Fanni ja Blanca vetivät testin liuhuvin lipuin läpi! Pisteet: Nelli 186, Blanca 170 ja Fanni HUIMAT 205!! Way to go! Vai pitäisikö sanoa WUH TO GO, GIRLPOWER! Onnea siskoille, omistajille ja meidän kaikkien yhteiselle kasvattajalle Mirvalle! Jotenkin tuli jälkenpäin mietittyä, näinkö Nellasta olisi irronnut samaa suorituskykyä... :) Jännityksellä vaan odotellaan videoita testistä...

Testin jälkeen Nella sai vieraita, Mirva (kasvattaja), Pirjo (iskä-Robinin mamma), Maarit (Nelli-siskon mamma) ja Maaritin ystävä (anteeksi, etten muista nyt hänen nimeään..) tulivat treffaamaan meitä! Siinä oli tyttö aivan läähän-läähän-lääpällään, kun NELJÄ naista oli polvillaan Hänen Valkoisuutensa ympärillä, kaikki häntä rapsutellen ja silitellen ja suuria märkäpusuja vastaanottaen! Istuipa Nella Pirjon syliinkin, jolloin Pirjo huokasi "Ihan on isänsä tyttö!". Ilmeisesti Robinilla on taipumusta sylissä istumiseen myös! :) Suurimman suukottelu-pusuttelumyrskyn sai Maaritin ystävä, joka nauraa kikatti niin kovasti Nellan hellyydenosoitusten keskellä, että meinasi kaatua selälleenkin pariin otteeseen! Piti hieman koittaa toppuutella tyttöä välillä, kun kävi niin kiihkeäksi... :) Saivat naiset ainakin kunnon kasvopesut, sinne meni värivoiteet ja ripsivärit! Kiitos vierailusta kaikille!

Noista juoksuista sitten "poiki" pari sivuoiretta, eroahdistus-aarioitten laulaminen (ulvonta) yksinjäädessä, itsensä rapsuttelu ja hormonimyrskyt tekivät naikkosen aika PMS-oireiseksi.. Toiset lajitoverit saivat kuulla kunniansa (ihan pelkästään jo ollessaan olemassa!). Onneksi nuo laimenivat sitten pikkuhiljaa juoksujen loputtua.. Huh! Kaikkea ne hormonit aikaan saavatkin (me naisethan sen tiedämme!).

Niin, sitten naapuriin on tullut uusi koiranpentu, sakemannipoika, Rico-nimeltään! Siitä kovasti haaveillaan Nellalle poikakaveria... :) Siis ihan leikkimielessä, ei lempi... Rico on topakka pikkumies, hyvin tumma ja tulinen! :) Hyvännäköinen parivaljakko (tumma ja vaalea, blondi suorastaan..) näistä varmaan tulisi ja tasapuolinen painivaljakko! :) Hieman karvakorvat ovat toisilleen keskustelleet jo (vanhempien eli omistajien läsnäollessa) ja Nella saa vinkuviu-kohtauksen aina, kun poju pihalleen tulee... Siitäkö se neidin rakkaus alkaa?

Nellalla on myös käynyt hieroja nyt pariinkin otteeseen jo! Kirsi Tikkanen (omistaa muuten yhden Mihelaksen valkoisista myös, pikku-Iineksen) on tullut hieromaan (tai ainakin sitä yrittämään...) Nellaa ja se se onkin ollut mielenkiintoista... Ensimmäisellä kerralla Nella jaksoi olla paikoillaan n. 5 minuuttia, jonka jälkeen se aloitti pyörimisen, hyörimisen, pusuttelun, heitti kuperkeikkaa jne jne. Jollain ihmeen keinolla Kirsi kuitenkin onnistui sen hieromaan! Toisella kerralla emännän saatua kitalakeensa loiskahtavan kielipusun, emäntä päätti, että nyt loppui suukottelut (ja tilanteen hallintayritykset, murr...) ja sen jälkeen Nella sitten makaili silmiään pyöritellen lattialla kyljellään emännän sidontaotteessa! Ja hieronta onnistui huomattavasti paremmin, yllättävää! Kyllähän se aika ajoin yritti pystyyn, mutta kun yritys kuivui heti alkuunsa kokoon, tyttö päätti sitten vain loikoilla. Katsotaan sitten seuraavalla kerralla, luikkiiko se karkuun heti Kirsin nähdessään.. :)

Nella on alkanut näkemään unia normaalia enemmän. Se vinkuu, vonkuu, haukahtelee, sätkii, potkii ja säpisee miltei joka yö ja joka toinen ilta. Ihmeen levotonta. Yhtenä yönä heräsin (jälleen kerran) sen unennäkemiseen, kun kuulin hiljaisuuden keskeltä ihan uskomattoman kurkkuäänen... Olin ihan varma, että Tähtien sodan Chewbacca on tullut kyläilemään ja survoutunut lattialle sänkyni viereen! Siis voi elämä, että aloin nauraa keskellä yötä, melkein olisi voinut kuvitella, kuinka ruskea jättimäinen karvaotus nousee kohta näkyville..

HEINÄKUU

25.7.2008

Eii, ihan oikeasti tuo koira on höperö...

Nellalla on nyt ollut pari pörinäpäivää taas, eilen myöhäiselle iltapisille lähtiessä se sai haukku-urina-kohtauksen nähdessään pihalla kissan. Ihan kamalaahan se kissan kävely meidän lasten leikkialueen äärellä toki oli...

Aamulla se sitten koitti hihnassa jahdata variksia, niillekin piti urahdella. Ja yhden pihan ohi mennessä oli pakko hypähtää ja urahtaa, vaikkei siellä mitään ollutkaan. Siellä on nyt kesän aikana usein on ollut pieni, kovin vahtivaa sorttia oleva koira, joten Nella sitten "ihan varmuuden vuoksi" urahti..

Illalla sattui sitten se juttu, joka osoitti taas kerran, kuinka herkkänä tyttö tänään on. Koko päivän ajan on kuulunut haukkumista sieltä täältä ja tuolta ja joka kerta Nella ryntää ikkunaan katsomaan ja puhahtelee. Ja joka kerran pyydän sen luokseni istumaan ja rentoutumaan.

Illalla emäntä istuu rennosti telkkarin ääressä ja yht'äkkiä Nella alkoi murisemaan sitä omanlaistaan höperöä murinaa (sellainen kummallinen kurkkuääni, ei vieläkään osaa murista kuin iso koira). Nousin katsomaan, että onko se nyt ikkunassa taas katselemassa jotain hirveän kammottavaa juttua, mutta ei! Se seisoikin tiskipöydän edessä, kroppa ihan jäykkänä, häntä matalalla ja jalat jotenkin taaksepäin pitkänä, ihan kuin valmistautuneena pakenemaan heti jos tarve tulee ja tuijottaa tiskipöytää korvat luimussa! Ja murisee, murisee niin vimmatusti! Silmät pyöreinä menin ihan paikalle katsomaan, että mikä ihme siellä nyt voi tuollaisen reaktion saada aikaan ja.. tirskahdin nauruun!

Olin pessyt taikinakulhon ja laittanut sen nurinpäin kuivumaan tiskipöydän reunalle. Ja se nyt oli sitten niin kummallisen ja pelottavan näköinen, että sille piti murista ihan tosissaan! Kun otin sen rennosti käteeni ja pitelin sitä hetken alhaalla, niin hyviin piiitkällä kaulalla koira kurotti sitä kohti hitusen nuuskaisemaan ja alkoi varovasti heiluttaa sitten häntää katsoessaan minuun. Voi elämän kevät tuon arkajalan kanssa... :)

22.7.2008

Kurssilaiset työssä!

Kurssilla piti keksiä joku toiminto, jota alkaa treenaamaan ärsykekontrolliin. Niinpä niin... :) No, koska Nella ei osaa seisoa (heh heh, ainakaan käskystä..), niin otettiin tämä huippuvaikea "liike" sitten treenin alle. Ja sitä ollaan tahkottu nyt useampi päivä. On sitä kyllä tosi vaikeaa pitää ne kaikki 4 tassua paikallaan, erityisesti, jos emäntä ottaa pienenkin "harha-askelen" ja Nellan pitäisi pysyä vaan liikkumatta! Neiti kun on niin aktiivinen että nämä passiiviset liikkeet on mielettömän itsehillinnän takana! :)

No, onhan tuo kuitenkin malttanut pysytellä muutaman sekunnin jo ihan namia hypnoottisesti tuijottaen paikallaankin, jopa välillä vahingossa emäntäänkin kontaktia ottaen ("NOH, miksei se nami jo tule?").

Tämä ei ole kuitenkaan ainoa, mitä ollaan treenattu. Tuossa loman aikanahan alettiin tekemään pienimuotoisia treenejä myös seuraamisessa (narupalloa Nella seuraa kovin mielellään, jos pallo jatkaisi itsenäisesti matkaa, niin koira seuraisi varmaan maailman ääriin, jekku onkin siinä, miten sen saan "häivytettyä" sitten pois siten, että koira seuraakin epähuomiossa minua...), muutamia luoksetuloja (jotka alkuun oli sellaista hölkyn-kölkyn lönköttelyä ja nyt on niihinkin tullut hieman vauhtia), paikalla istumista ja maassaoloa (ne sujuu hyvin häiriöttömissä paikoissa, kun vaan puput, linnut ja koirat pysyvät poissa kurkkimasta) ja nyt sitten alettiin vielä alusta uudelleen esineen suussapito (vaihdettiin noutopalikka kevyeen puupalikkaan ja sen suussapitoa PUREKSIMATTA naksutellaan).

Ollaan nyt jätetty pelletemppujen treenit vähäksi aikaa, mutta jo opittuja tehdään välillä, jotta homma ei mene "liian vakavaksi"! :) Nella vilkuttelee päivittäin, mm. naapureille! Osasi jopa vilkuttaa, kun naapurin täti työnsi kätensä korkean väliaitamme yli ja vilkutti Nellalle, niin tyttö vilkutti hienosti takaisin ja sai palkaksi metsämansikan lentopostina!

Eilen törmättiin lenkillä Huikuun (Nellan kiinanpystykorva-ihastus)! Voi sitä Nellan riemua!! :) Tyttöhän meni ihan sekaisin!

"Hei! Moi! Ihanaa nähdä!! Mitä tehtäis? Leikitään, pliiiss, leikitään, hypitään yhdessä, tuossa pusumuisku, ai, sori mun leuka lipsahti sun hartioille, älä välitä, en mä mitään pahaa, hyvää vaan, mitäs jos leikittäis takaa-ajoa, juokse sinä karkuun, mä otan kiinni, ai ei? No, jos mä juoksen karkuun ja sä otat kiinni! Ai ei sovi? No, mutt painitaan sitten edes, ihan vaikka yksi pieni pystypaini, joo joo joo! Ai ei sekään käy? No entäs jos mä lasken pään alas ja nostan pepun pystyyn, innostuisitko nyt leikkimään? Eikö? Hei! Innostu nyt edes vähän.. Mikset sä innostu? Täähän on IHANAA tavata!!"

Poika katseli paikallaan seisten, Nella pomppi ja singahteli hyper-innoissaan puolelta toiselle ja oli aivan ratketa liitoksistaan, ilo ei meinannut mahtua sen valkoisen turkin sisälle, kun taas pojan ilme kertoi ajatuksista "No hoh hoijaa, miten sä jaksat olla noin energinen, minkä ikäinen sä olitkaan...?". Eikä innostunut mukaan leikkiin. Pojan emäntä sitten kertoi, että Huiku-raasulla on ollut useita punkkeja mahtavan turkkinsa sisällä ja poika oli ehkä vähän kuumeinenkin, joten ei se nyt jaksanut pelehtiä. Käveli vaan pois paikalta ja Nella jäi haikeasti katsomaan perään. Melkein kävi sääliksi Nellaa, joka oli niin tohkeissaan tapaamisesta..   

16.7.2008

Tuo koira pitää ilmoittaa johonkin maailman pöllöin riistanperäänvetokoira kisaan!

Olen nyt kaksi kertaa mennyt nurin tämän loman aikana ja molemmilla kerroilla se on jotenkin ollut Nellasta johtuvaa. Ensimmäinen oli viikonloppuna, mutta leikkiessä takaa-ajoleikkiä. Nella edellä pallon kanssa ja emäntä perässä. Sitten se yllättäen pudotti pallon, kiepsahti ympäri ja tavoitteli sitä suuhunsa ja minä olin vauhdissa eteenpäin.... :( Jotta en kaatunut koiran päälle (jossa olisi sattunut molempiin), niin sain pudotettua itseni polvilleen (jolloin sattui vain minuun). Ja Nella antoi pusuja loistavasta (hänen) pelastuksesta!

Tänään se sitten olikin ihan tyystin Nellan vika. Tai, miten sen sitten ottaa.. Käveltiin korkeassa heinikossa, Nella edellä, minä perässä. Ja juuri kun olin astumassa askelta eteenpäin, Nella otti ritolat fleksissä! Selkeästi vanhentuneen emännän refleksit oli aivan huurteessa, enkä tajunnut sitä ennenkuin koira oli jo ehtinyt juosta muutaman metrin. Jänis. Se se oli, joka heinikosta rynnisti ihan edeltämme liikkeeseen ja koira perään. Minä huudan kuin riihipiru, roikun fleksissä sinnikkäästi, yritän harppoa koiran perässä sen vetäessä vain kovempaan vauhtiin korvat täysin hukassa. Vaikka luulisi kuulleen, kun emäntä karjuu niin, että Hämeenkylä kaikui! Ei se kuitenkaan kuullut, silmät vaan kiilui jänispaistia!

Ja sitten tuli ilmalento! Juuri kun luulin, että saan jarrutettua vauhdin, astuin jonkun riivatun mättään päälle ja thumps! Polvilleen ja sitä kautta naamalleen! Ja sen jälkeen suusta pääsi täysin painokelvotonta tekstiä... Ja kovalla äänellä... Mutta fleksistä en päästänyt! :) Nella tietenkin pysähtyi, kun ei emäntä enää perässä kompuroinut, vaan meni rähmälleen ja naru loppui. Ja sitten se tuijottikin suu auki ja silmät pyöreinä "mihin se mamma katosi?".

Kinttuhan siinä hötäkässä tuli niin kipeäksi, että lenkki loppuikin siihen. Pää punaisena kiukusta tepsuteltiin kotio, jonka matkan Nella muuten käveli todella nätisti. Ja hyvin lyhyellä hihnalla. Päätin pitää suuni kiinni, etten enää enempää tahdittomuuksia ilmoille päästele... Saastetta on ihan riittämiin ilmankin..

Yksi juttu unohtui kertoa viime viikolta! Tämä oli taas sellainen "leuka putoaa rintaan"-juttu, näitä Nellan uskomattomia oivalluksia:

Heiteltiin siinä narupalloa likalle ja niin se lipsahti vahingossa paikkaan, jossa oli usean metrin alueella pelkkää nokkosta. Nella ei ennen niistä niin välittänyt, mutta nykyään jostain syystä se nuuhkaisee vähän etäämmältä ja väistää niitä. Jos sitä on huuleen tai silmänreunaan ikävästi joskus osunut.. No, Nella meni innolla hakemaan palloa ja pysähtyi kuin seinään, nuuhkaisi varovasti nokkosia ja katsoi avuttomasti emäntää "En minä sitä tuolta voi hakea!". Emäntä siinä manailee mielessään, että pitikin heittää se onneton pallo sinne ja lähtee menemään kohti.... ja Nella kaivaa narupallon narun suuhunsa (se oli jäänyt nokkosten ulottumattomiin) ja hinaa pallon maata pitkin sieltä nokkosista pois! Sitten se nappasi pallon suuhunsa ja häntä sojossa toi sen ällistyneelle emännälle takaisin, katsoen hyvin vakavan ja viisaan näköisenä "Ole nyt sitten varovaisempi, ettet uudelleen sinne sitä heitä!".

Miten koira voi tajuta vetää pallon narun avulla pois paikasta, jonne itse ei halua mennä..? Älykkö otus!

13.7.2008

Jatkoa päivityksille!

Ollaan ihailtu paria lämminveristä hevosta pariin kertaan yhden lenkkireittimme varrella.  Yleensä ne rohmuavat heinää hieman kauempana tiestä, mutta välillä ovat lähempänä. Ensimmäisen kerran ne nähdessämme jäätiin ihan niiden syöntiä seuraamaan. Nellalle se on jännää, se nuuskii ilmaa kaula pitkänä, koko kroppa on vähän jännittynyt, taitaa olla valmiina syöksymään karkuun, jos isot nelijalkaiset lähtevät tulemaan lähemmäs. Mutta voisin vaikka vannoa, että se katseli niitä hetken ilmaa nuuskittuaan lievästi silmät kiiluen (Nellan päivittäinen ruoka on Heppa-Puhtia...).. Niin kauan kun hevoset olivat paikallaan ja mutustivat ruohoa, Nella katseli niitä paikallaan, mutta kun toinen niistä otti muutaman rennon askeleen, Nella meni hieman rauhattomaksi. Se astui eteenpäin kuin mahdottoman suuri ja rohkea, täysin peloton vahtikoira, kunnes hevonen käänsi suuren päänsä ja katsoi suoraan meihin.. Silloin Nellan korvat veivasi ihan etusojosta taakse niskaa nuolevaan asentoon ja edes takaisin. Tyttö parka, ei oikein tiennyt purrako vai pussata... :)

Kaikki tapahtumat ei ole kuitenkaan olleet niin hauskoja ja aurinkoisia..  :(

Vaikka Nella onkin suuresti halittu jokaisena elämän päivänään, niin tuona päivänä (ja parina sen jälkeenkin) se sai kyllä extra-annoksia hellyyttä. Se oli muistutus siitä, että kaikkia yhteisiä päiviä kannattaa vaalia sydämessään. Osaan vain kuvitella, miltä Sannin perheestä tuolloin tuntui ja tuntuu varmaan vieläkin.. Unohtamatta lainkaan kasvattajaamme Mirvaa ja isän omistajaa Pirjoa. Voimia edelleen heille!

Sitten iloisempiin asioihin.

Nellan kertomaa:

"Mamma meni taas ilmoittautumaan jollekin omituiselle kurssille.. Ärsykekontrolli ja suoritusvarmuus?? Olen tässä pohtinut koiranmielelläni, mitä tuo mahtaa tarkoittaa ja tullut siihen tulokseen, että Ärsykekontrolli tarkoittaa sitä, että mamma on vihdoinkin mennyt kurssille, jossa se opettelee rauhoittumaan!!! WUHH!! On se sen verran hermostunut ollut noissa pihahommissa, että jo on aikakin rauhoittua! Suoritusvarmuus on sitten varmaan vain sitä, että varmistetaan, että se TOSIAAN rauhoittuu. Tarvitseekohan siihen jotain lääkitystä...?"

Vähänpä se koira tietää... :) Ja ehkä parempikin, ettei tiedä, sillä jälleen opetellaan keinoja, joilla tuon karvaisen hurrikaanin saa tekemään asioita hallitusti. Pian alkaa jo harjoitukset.

Koska olemme olleet (tai siis emäntä on ollut) nyt viimeisen pari viikkoa lomilla, ollaan ehditty keskittymään jopa vähän tokoiluunkin! Ihan lyhyitä treenejä vasta, mutta ne on onnistuneet ihan hyvin. Narupallon voimalla vaikka läpi harmaan kiven! Seuraaminen on ollut ihan kohtuullista, hieman tyttö vinossa välillä seuraa, mutta näin alussa sillä tuskin on suurta merkitystä. Pitää kuitenkin korjata asiaa piakkoin. Paikallaoloa on tehty maaten ja istuen ja luoksetuloa. Ja mikä hienointa: Nella on saanut tokoilla vapaana! Hieman emännän sydän vetelee syrjähyppyjä välillä, jos kuuluu joku suhahdus pusikosta, ettei tyttö vain lähde tarkemmin tutkimaan..

Alkulomasta oltiin muutama päivä päivystyksessä, kun Nellan äiskä (en minä, vaan se biologinen, hih...), iskä, sisko Nelli ja velipuoli Darwin lähtivät Tukholmaan Maailmannäyttelyyn! Ja olipa mukava foorumille hienoja uutisia päivittää! Nellan äiti tuli  valkoistenpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä 3.7.  Ruotsin valioksi (AVO ERI/1, PN-1, SERTTI ja VSP (BIS 2)!!! Loistavaa!! Myös muut "joukkueemme" koiruudet pärjäsivät hienosti, ERI:ä "kannettiin" kotiin koirien selät notkolla!

 Kuvassa Jamie White Lady

Viikko sitten olimme Nuuksiossa lenkillä ystävämme Tuijan kanssa. Aivan ihana paikka, myös Nellan mielestä! Uusia polkuja kuljettavana, kuten myös tuoksuja ja hiljaisuutta, luonnon hiljaisuutta. Istuskeltiin lammen rannalla kahvitellen ja eväitä syöden, Nella oli vahtina, ettei rannalla uinut sorsa tullut eväitämme kerjäämään. Hieman epäluuloisesti saalistaja sitä katseli, ei ollut ihan varma MIKÄ se, joka veden pintaa pitkin lipuu, on? Kun sorsa vihdoin totesi, ettei rannalle ole asiaa, valkoinen alkoi ITSE katselemaan meihin päin, missäs Hänen eväänsä on...? Ei päässyt sentään tarkemmin tutkimaan, kun oli puuhun kiinni kytkettynä.. :)

Ilme kertoo kaiken...

Tässä toinenkin kuva vielä saman lammen rannalta! (7.7.2008)

Yksi hupaisa juttu siellä tapahtui, retkeilyn loppuvaiheessa tuli meitä vastaan kapealla polulla joukko japanilaisia turisteja. Istutin Nellan hieman sivumpaan, jotta turistit pääsevät hyvin meistä ohi ja mikäs kiire meillä olisi ollutkaan. Kaikki, tarkoitan todella KAIKKI, nämä japanilaiset katselivat ohimennessään Nellaa, hymyilivät ja nyökkäilivät ja puhua papattivat kuulostaen (kielensäkin vuoksi) äärimmäisen hämmästyneiltä. Ja jokainen sanoi sanottavansa lopussa pitkän "OOOOOO"-äänteen. Kotiin päästessään kertovat hurjia tarinoita kahdesta hullusta suomalaisesta naisesta, jotka olivat Suomen luonnosta pyydystäneet valkoisen suden ja ottaneet sen hihnan päässä mukaansa! 

Viime viikolla osoitin taas oikein mahtavaa heittosihtiä.. Nella oli vapaana ja heittelin sille narupalloa. Ja sitten ajattelin nakata sen pallon oikein pitkälle viimeisenä heittona ja... ei se sitten niin pitkälle mennytkään, mutta enemmänkin KORKEALLE! Tarttui meinaan tosi korkealle yhden kuolleen puun kuivuneeseen oksaan... Ja siihen AINOAAN oksaan joka siinä enää oli! Tosi tyypillistä, ihan kuin se tarina autoilijasta joka Saharassa törmäsi autollaan ainoaan palmuun monen kilometrin säteellä... :( Siinä sitten heiteltiin seuraavaksi keppejä, jotta saisi sen pallon irtoamaan sieltä puusta. Yllättäen kadonnut pallo ei kauaa Nellaa ihmetyttänyt kun sen sijaan alkoi lentää keppejä! Ja kun sitten sekä pallo että keppi mätkähti maahan (niin, sain minä sen sieltä alas!!), Nellalta meni hetki päättää, kumman se mammalle tuo. Joten toi molemmat! :)

12.7.2008

Siinä hukkui kesäkuu välistä! No, tässäpä sitten hieman päivityksiä myös kesäkuun ajalta.. Tuskin jaksan kaikkea kerralla, mutta jatketaan vaikka huomenissa lisää!

Kesäkuun alkupuolella tehtiin hiki päässä ja tassuissa pihahommia, perustettiin 2 uutta kukkapenkkiä pihalle ja Nella oli toden teolla mukana touhuissa! Se vaan tuppasi kaivamaan mukana, vaikka kuinka sitä yritin estellä. Meidän pihalta kun löytyy täyttömaana sinne joskus kauan sitten heitettyä lasinpalasta, raudan kappaleita, nauloja jne., joten ei mikään paras paikka koiran kaivella! :( Löytyi sieltä jopa palasia hevosen kengistäkin! :O

No, tyttö piti välillä hieman rauhoittaa ja pistää pitkään liinaan, ettei tassujaan käy satuttamassa, mutta hengessä se ainakin oli kovasti mukana! Kaikki emännän esiin kaivamat isot kivetkin tuntui aivan älyttömän mielenkiintoisilta löydöiltä ja niitä tutkittiin kovasti. Jopa kukkapenkin kehykset oli kivoja, niistä joko asteltiin läpi jatkuvasti tai sitten sinne parkkeerattiin makailemaan "tää on mun leikkilaatikko!" -tyyliin.

Kiusallinen kaveri noissa kukkapenkin täyttöhommissa muuten, juuri kun saat lapion täyteen multaa säkistä, jo on "pitkäkyntinen" paikalla hosumassa lapiosta mullat pois ennenkuin sen ehdit penkkiin lappaa! Kun sitten koitin heittää lapiosta mullat nopeasti kuoppaan, niin tottakai se valkoinen ehti sinne kuoppaan valmiiksi ottamaan oikein suullisen multaa ilmasta! Ja sitten oli korvat ja kaikki täynnä... Hieman näytti hämmästyneeltä, kun ei se sulanutkaan suussa, kuten se selvästi oletti (lunta on talvella luotu...)! 

Ja kitkeminen.. Voi hyvänen aika... Kun kiskot rikkakasveja ja nakkelet niitä taaksesi, takaa kuuluu koko ajan töminää ja hampaiden kalsketta! Niin, se saalistaa jopa lentoon lähteviä rikkakasveja!

Nyt kun kukkapenkit on tehty ja kasvit istutettu ja odotellaan ruusujen kasvua ja mahdollisesti kukkiakin jossain vaiheessa, on jännittävää seurata, ehtiikö ne kukkia ennenkuin karvapää käy syömässä kaikki nuput! Niin kävi meinaan yhdelle ruusulle aikoinaan... Kai se luuli niitä marjoiksi kun tuoksuu niin hyvälle!

Muutakin "toimintaa" meillä on ollut, kuten...

Eräänä aamuna fasaani käveli meitä vastaan hiekkatietä pitkin. Istutin Nellan paikoilleen, jotta välttäisin "lennätyksen", mutta eihän siltä sitten vältytty kun riivatun siipiveikko päätti juuri kohdallamme sitten rävähtää lentoon ja alkaa huutaa kuin syötävä! Nellalla käskyn alla oleminen unohtui sen siliän tien (kiitos vain iso tipu!) ja se nousi suorastaan takajaloilleen ja urisi mokoman siivekkään perään! Siinä olisi taas ollut fasaanipaistia tarjolla...

Ostimme sitten uuden pakastimenkin, kun tuo koira on niin syöppö! :) No, syy oli enemmänkin siinä, että ruoan toimittajamme Vauhti-Raksu oli aikeissa lähteä kesälaitumille ja ruokaa piti ostaa kerralla niin paljon, että pieneen pakastimeemme ei mahtunut kaikki. Eikä emännän ruoille ollut enää tilaa juuri lainkaan, joten oli tässä omakin lehmä ojassa... :)

Nella on alkanut myös kehittää omaehtoista toimintaa viikonloppuisin yksin jäädessään.. :( Töihin lähtiessä se jää kuten ennenkin, ihan rauhassa köllöttämään ja nukahtaa varmaan pian. Mutta lauantain kauppareissu on sille sitten liikaa.. On se aiemminkin juuri lauantaisin kuulemma ulvonut perääni, mutta sitten alkoi tulla uusia piirteitä esiin! Mamman meikkipussin sisältö oli ripoteltu pitkin lattioita, ripsiväriä, luomiväriä, kasvovoideputkiloa... Mitään ei ollut rikottu, niitä oli vain siirrelty pitkin lattioita! Tyttö oli kai ajatellut lähteä bailaamaan kulman kollien kanssa, kun äiti lähti ruokaostoksille! Ja tämä sama juttu muuten jatkuu edelleen...... Jollei meikkipussi ole piilotettu. Jos on, valkoinen neito keksii kyllä jotain muuta, kuten yhtenä päivänä löysin kännykkäni olohuoneen lattialta! Yrittikö neito soitella hätäkeskukseen hylättynä vai...?

Yritin muuten ilmoittaa Nellaa erääseen käsityölehteen malliksi! Mutta ilmoittautuminen meni hieman liian myöhään, olivat valinneet jo ehdokkaat. Tai sitten ilmoittautumisten vastaanottaja kävi näillä kotisivuilla ja luki, millainen energybunny riiviö tämä "malliehdokas" on ja päätti, ettei ota riskiä kameroiden, valotuslaitteiden ym. rikkoontumisesta... :) No, kun se ei onnistunut, niin hoidin Nellan sitten englantilaisen K9 Magazinen kanteen! :)) Nellahan on ihan Cover Girl, vai mitäs mieltä olette?

1. ehdokas

... ja toinen ehdokas

Ja siis kannen tekstithän on ihan juuri Nellaan sopivia, "Is this dog a genius?" ja "World's Coolest Canine: My Life with Humans"... Heh heh, no, kuten nyt kaikki arvaa, vitsihän tämä on.. Mutta kieltämättä aika makeita, eikö?

En ole tainnutkaan mainita, että tyttö on ilmoitettu (juu, ei nyt mihinkään koiramallijuttuihin...) elokuussa pidettävään luonnetestiin. Aiheuttaa kovasti jännitystä, emännälle, ei Nellalle, joka vihdoinkin voi siellä ihmisten ilmoilla olla ihan oma itsensä, ilman mamman käskytystä ja hallitsemisyrityksiä. Voi tehdä mitä typerämpiä kohelluksia, eikä mamma SAA SANOA MITÄÄN!! Katsella vain naama punaisena vierestä toivoen, että maa nielee heti eikä hetken kuluttua...

No, kävimme sitten rokotuksissa, sillä rokotukset on oltava kunnossa luonnetestiin mennessä. Reissu meni oikein hyvin, väsytin koiraa mennessä peltojen kautta kävellen ja likkaa juoksuttaen, jotta isommat energiapiikit vähän pienenee ja se toimi! Lääkäri vähän jännitti, tyttö muisti niin hyvin edellisen "korvatarkastuksen" ja oli aika jännittynyt, mutta kun huomasi, että pari piikkiä tuli (joita se ei edes huomannut) ja homma oli sillä selvä, se rauhoittui hieman. Lääkärisetä sai emännänkin nauramaan kysyessään "Mistäs päin Nella olikaan kotoisin? En ihan saanut tuosta sen murteesta selvää...". :)

No niin, jatketaan päivityksiä huomenna taas!

TOUKOKUU

26.5.2008

Huh huh, aikaa on vierähtänyt oikein todenteolla, kunpa nämä päivitykset ilmestyisi tänne ihan automaattisesti itsestään aina kun jotain tapahtuu.. :)

Ja onhan tässä tapahtunut, jääkiekon MM-kisat häiritsi kovasti emännän päätteelle pääsyä, Nella sai miltei trauman Antero Mertarannan äänestä, ei ole enää varmaan asiaa katsomaan "Se on siinä"-ohjelmaakaan, ettei koira mene heti kierroksille! Emäntä kun heräsi jopa yhtenä yönä kesken unien katsomaan jääkiekkoa, Nellalla oli hunajasilmät ristissä, kun se laahusti olohuoneeseen mamman perässä ja... sieltä se tuli taas, Mertarannan ääni! Koira oli ihan siinä sekunnissa hereillä ja mikä ihaninta, pääsi vielä käymään pihallakin! Piti vain vähän katsoa perään, ettei se ala taas palloaan kurittamaan (murinaa, töminää ja haukahtelua) ja herätä niitä naapureita, jotka eivät ole yhtä fanaattisia lätkän seuraajia.. Mutta ainakin Nella oppi kisojen aikaan antamaan "vitoset", kun Suomen Leijonat tekivät maalin! :)

Emännän lonkan kipeydyttyä (ei oleellista yhteyttä lätkämaalien syntymisestä johtuvaan pomppimiseen ja yleiseen riehumiseen) Nellaan iskikin jonkin asteinen "suojelukoiramaisuus". Kaippa se hömelö kuvitteli, että emännän ollessa fyysisesti rampa ja ontuva onneton yksilö, sen täytyy sitten ottaa vastuuta siitä, että selviydymme elämän rankoista lenkeistä kunnialla. Tästä seurasi se, että tyttö aloitti melkoisen elämöinnin, kun toisia koiria pyrki samalle kartalle (lue -> yleensä näkyville). Sitten näimme vielä ihan liian läheltä (n. 15 metrin päästä...) Nellan suurimman pelotteen, erään koiran, joka säikäytti sen irvistelyllään ja uhkaavalla ruumiinkielellään viime syksynä todella pahasti, aiheuttaen Nellassa totaalista tolaltaanmenoa ja suorastaan susimaista ulvontaa. Todellinen herkkis, siis. Kumpikohan meistä se raasumpi onkaan...  

Onneksi se on ainakin suurimmalta osaltaan nyt mennyttä elämää (ja toivottavasti pysyykin), nyt enää Hänen Valkoisuudelleen törkeyksiä latelevat ohimenevät toiset koirat saattavat saada takaisin muutaman valitun sanasen.

Esim. tänään teimme pitkän lenkin, jonka aikana nähtiin oikein urakalla toisia lajitovereita. Istuimme puistonpenkillä (tai siis emäntä istui, Nella siinä vieressä maassa) ja katselimme rauhassa (ainakin emäntä oli hyvin rento, koira ehkä hieman jännittynyt) toisten koirien ohimarssia, vain yksi antoi aihetta nousta seisomaan, mutta ei siitäkään mitään häslinkiä tullut. Hiirenaskelia menemme siis eteenpäin taas,

Yksi näistä tämän illan vastaantulevista koirista olikin valloittava tapaus. Se oli pikkuinen, vielä miltei sinisilmäinen pentu, sen karvakin oli vielä aivan untuvaa (pahus, kun en osaa sanoa rotua..), vasta 2 kk ikäinen poikapentu! Annoin Nellan sitä nuuskia ja tyttö kyllä oli hyvin varovainen, välillä vain liikautti päätään vähän liian nopeasti ja pentu heti painui kohti maata. Nella kuitenkin selvästi varoi, eikä säikytellyt pienokaista. Hellyyttävää oli, että kun ohitsemme meni kolme narttua, kaikki hieman haukahdellen (Nellalle lähinnä) ja muuten örinää pitäen, tämä piskuinen pentuvauva peruutti NELLAN JALKOIHIN turvaan ja kyyhötti siellä! Oli tosi liikuttavaa! Naureskelin omistajalle, nuorelle naiselle, että lapsonen katsoi Nellan olevan "niin iso pahis", että sen alla on turvassa, kukaan ei uskalla tulla sinne.. :)

Tämä pikkuinen vaavi ei olekaan ainoa Nellan koiratuttavuus nyt lähiaikoina.. Nellalla on myös poikakaveri! Työkaverini sanoja lainaten: "niin se lapset kasvaa".. :) Kyseessä on 1 v 4 kk ikäinen chowchow-poju, mielettömän upealuontoinen uros. Kun Nella oli hyvin hermostunut ensimmäisellä tapaamisella, haukahtikin kerran, niin mitä teki poika? Haaauukotteeelii oikein pitkään ja hartaasti kaksi kertaa, rauhoitellen tyttöä. Nella näytti hetken tuijottavan pojan sinistä kieltä kuin epäillen, onkohan pojalla pumpussa vikaa, kun kieli on tuon värinen.. Tervehtiessä poika istui paikallaan kuin karvainen patsas, antoi tytön rauhassa nuuskia, eikä vahingossakaan antanut mitään aihetta pelätä. Nellalla oli häntä kuin toiseen takajalkaan liimautunut ja se oli todella varovainen nuuskiessaan. Pari kertaa se jopa vingahti ja loikkasi kauemmas, kun poika vain käänsi päätään, mutta lopulta uskalsi luottaa siihen pörröiseen karvapalloon ja saivat aikaiseksi hieman leikkiäkin. 

Nyt olemme sitten tavanneet uroksen toisenkin kerran ja tyttö selkeästi heti ilahtui pojan uudelleen nähdessään. Onneksi poika kuulemma pitää tytöistä, jotka leikkivät vähän rajummin, sillä sitä Nellalta kyllä saa, jos kerran haluaa... :)

Eilen illalla kasteltiin pihaa, ei ole pahemmin satanut ja koko piha on ollut kuiva ja pölyävä multakasa. Nella on myllännyt pihalla aivan kamalasti ja siltä se piha näyttääkin.. Miten sitä aina ihmettelee samaa asiaa, kuinka kauniista, valkoisesta koirasta tulee niin viheliäisen katurakin näköinen, kun se kastuu...? Ei olisi asiaa Miss Wet Dog Fur-kisan voittajaksi tuosta!

HUHTIKUU

20.4.2008

Tyttö paranemaan päin!

Taitaa se korvatulehdus alkaa taipumaan, vielä torstaina tyttö pari kertaa ravisteli päätään, mutta nyt ei enää. No, paitsi eilen, kun se ryntäsi tuijamäntyjen väliin pallon perässä ja peruutti sieltä pieni pala oksaa korvassaan! Kai ne oksatkin katkeilee, kun tuo mastodontti sinne sekaan täysillä rynnistää! :) Lääkkeiden syönti on ollut niin mallikoiran hommaa, kita auki, pilleri kielen takaosaan, kita kiinni ja nielaisu! Tosi helppoa, häntä vaan heiluu!

On muuten huvittavaa seurata, kuinka koira voikin jumittua johonkin yksittäiseen, sen itsensä kehittämään rutiiniin.. Jo parin viikon ajan, joka aamulenkillä, se on yhden hiekkatien poskesta napannut suuhunsa ilmeisesti viinipullon korkin, sellaisen aidosta korkista tehdyn korkin. Se kantaa sitä muutaman metrin ja tiputtaa tien poskeen uudelleen ja sitten jatketaan matkaa. Miten se korkki onkin aina löytynyt siitä samalta tien pätkältä, kunnes... Perjantaina sitä ei löytynytkään! Siinä meni koiran pasmat ihan sekaisin! Se nuuskutteli ja pyöri ja etsi, etsi, etsi... Eikä korkkia löytynyt! Melkein meni Nella-neidin päivä pilalle... Kyllä sitä on nyt taas molempina viikonlopun aamuina etsitty, mutta se on kai sitten lopullisesti hävinnyt. Nellan aarre.... :)

Torstaina Kikka the Terapeutti (Koirankujeesta, hih) oli meillä kotikäynnillä. Olin tyytyväinen, kun Kikka kehui Nellan selvästi rauhoittuneen ja oppineen paljon. Päättelimme ihan yksimielisesti, että Nellan hermoilut ovat varmaan johtuneet siitä korvatulehduksesta, tyttö vaan ei ole osoittanut selkeästi vian olevan siinä kuuloelimessä, kun eihän tämä mitään pieniä ja turhia valittele.. Sinänsä tylsä, koska joskus sitä voisi päästä nopeammin kiinni ongelman ytimeen.

Kikka antoi meille "luopumisharjoituksia", Nellan aina vain melkoisen saalisvietin hallintaan, joutui kouluttajakin myöntämään, että "hurjan nopeasti se syttyy!", kun hän alkoi heilutella jalkojaan ja käsiään kokeillakseen, kuinka pian tyttö liikkeestä kiinnostuu. Ja kiinnostuihan se. HETI! Onneksi ei kuitenkaan yritä ottaa kiinni, vaan tulee salamana siihen ihan sentin päähän kuonoineen ja seuraa jokaista liikettä kuin haukka. Saatiinhan siinä sitten kehitettyä niitä kiittämisen paikkojakin ja sen jälkeen tyttö helpommin tillittikin emäntäänsä kuin Kikan jäseniä... :)

Ollaan muutama harjoitus tehty ja alkukohellusten jälkeen tyttö alkaa ottamaan jo paremmin kontaktia. Juu, siis sisätiloissa.. Aamulla taas yksi puskasta lentoon pyrähtävä mustarastas sai valkoisen saalistajan melkein pyrstöönsä.. Ja emäntä oli taas myöhässä kieltoineen.. Varsinainen ebony ja ivory tilanne taas...

Eilen tehtiin vähän pihatöitä ja tänään pitäisi jatkaa hommeleita. Nella on kyllä hyvin ahkera niissä hommissa, mamma kun kiskoi yhtä juurta maasta, niin tyttö oli kovasti kaivamassa siinä vierellä. Pahaksi onneksi se juuri kulki keskeltä pihaa ja Nellan kyntöhommien jälkeen oli taas vaikeampi siistiä jälkiä... Katsotaan nyt mitä se tänään keksii. Onneksi ei sentään enää napostele idänsinililjojen kukkia kuten pienenä aina ohimennen nyppäisi suuhunsa.. Tai tulppaanin nuppuja... :(

Mamma taas rupesi ihan naurettavaksi.... Katseltiin (niin, siis Nellakin seuraili ohjelmaa, kun sieltä kuului niin monenmoista koiran haukkua tai vinkunaa) uutta Top Dog-ohjelmaa ja siinä puettiin koiria mitä erikoisempiin asusteisiin. En ihan ymmärrä, mutta... No, pitihän sitä sitten kokeilla, eli vetäisin vanhan ja värjääntyneen t-paidan Nellalle (olin varma, että jo yrityksestä muodostuu painiottelu, mutta ei! Ei näyttänyt likka olevan moksiskaan!) ja pitihän siitä sitten ottaa kuvakin.... *nolottaa*  Tulisikohan Nellasta Suomen Top Dog, heh heh! Näyttää ihan isopäiseltä kääpiöltä!!! :))) Juu, tästä ei tule mikään tapa... Lupaan sen... Jos Nella tajuaisi, että tämä kuva on nyt netissä kaikkien nähtävänä, se varmaan ei enää lähtisi lenkille ihmisten ilmoille koskaan ja purisi minulta puoli pakaraa pois... Toisaalta, olisihan sieltä varaa ottaakin.. :)

15.4.2008

Korvatulehdus vaivaa..

Viikonloppuna tytön korvaan iski korvatulehdus. :( Voi sitä surkeutta, pään ravistelua, korva riippui sivulla, oli ilmeisesti niin kipeä, että rapsuttelemaankaan ei sitä alkanut. Välillä korva nousi pystyyn ja koira tuntui piristyvän, mutta sitten taas iltasella alkoi riiputtelu. 

Eilen sitten oltiin lääkärissä, korva tutkittiin. Melkoisen taistelun takana oli se tutkimus, korva oli tosi kipeä, eikä tyttö ollenkaan ollut sitä mieltä, että sinne "jotain" pitäisi työntää, emännällä taas oli hikinen paikka pitää tyttöä paikallaan (erityisesti kun koira nostettiin korkealle pöydälle ja emäntä on vähän lyhyenläntä...). Tulos: korva on syvältä punainen ja turvoksissa ja lääkkeitä tuli oikein hevoskuurillinen! Kortisonipistos, kipupiikki, kipulääkkeitä ja antibiootteja kotiin vietäväksi.. Mutta olipa ihana katsella iloista, omaksi itsekseen palannutta koiraa taas lääkäriltä takaisin kotiin kävellessä, pistokset auttoivat jo sen verran, että korva ei enää häirinnyt niin paljon.

Oli hyvät rauhoittumisharjoitukset siellä eläinlääkärin ulkopuolella odotellessa omaa vuoroa. Mamma seisoo ja koira istuu, koira vinkuu ("miksi me tässä kytätään? eikö voida mennä jo? Viu viu, tehdään nyt jotain, mennään tai tehdään nyt JOTAIN!", ottaa kontaktia, vinkuu, nousee seisomaan, istutetaan uudelleen, vinkuu, ottaa kontaktia... Sitten pyörittiin pientä ympyrää sivulla-istu-askel-istu-askel -sarjaa kontaktilla (ilman sanallisia käskyjä). Sitten tuli toinen koira siihen, labradorinnoutaja, joka kovasti olisi halunnut moikata Nellaa. Isäntä alkaa leikittää sitä ja meillä: sivulla-istu-askel-istu.... Mahtoi eläinlääkärin naapuria naurattaa, jos ikkunasta sattui katsomaan.   

Tänään sitten aloitettiin antibiootit ja emäntä ihmetteli, miten se ensimmäinen tabletti menikin niin hyvin alas... Kunnes huomasi toisen tabletin (puolikkaan) annettuaan ja rinnasta vähän kehuiksi rapsutettuaan, että se ensimmäinen olikin pullautettu suusta ulos ja roikkui tytön rintakarvoissa... :(  Nellan ilme oli kyllä paljon puhuva (pettynyt lähinnä, "hitsi, se löysi sen!"), kun emäntä poimi sen turkin pinnalta ja työnsi takaisin koiran kitaan...

9.4.2008

Herkistelyä..

Neito on ollut hyvin herkkähermoinen viime aikoina. Tuntuu jotenkin olevan herkempi ulkoiselle häiriölle kuin normaalisti, on pistänyt miettimään, josko sillä olisi valeraskaus? Sen verran levottomampi ja miltei pelokkaan oloinen se on välillä ollut, kotonakin yksi sun toinen ulkoa kuuluva ääni saa sen paljon helpommin juoksemaan ikkunaan etsimään äänen aiheuttajaa, eikä sille mitään todella suurta ja kammottavaa ole kuitenkaan tapahtunut. Pitää seurailla tilannetta, josko se alkaa vääntämään pesää jonnekin... Näinköhän ne hormoonit tekee tepposiaan.. Voi meitä naisia! On se vaan onni, että meillä ihmisillä ei ole mitään valeraskausjuttuja, jos se tällaistakin teettää..

Yhtenä yönä taas sai herätä tunteeseen "joku tuijottaa".. Silmät auki ja ennenkuin emäntä ehti tajuta mitä näkee, alkoi kuulua pauketta. Sitten näkökin jo palautui ja siinähän se koiran naama oli levollisesti pedillä, iso kirsu ihan tyynyn vierellä, silmät näytti hymyilevän ja häntä jyskytti seinää kuin pajavasara. Ties kuinka kauan se taas siinä oli odotellut, että mamma herää... :) Sen suureksi pettymykseksi emäntä ei kuitenkaan ihan vielä (klo oli n. 1.30..) jaksanut sen kanssa alkaa seurustella, vaan käänsi vain kylkeä itsekseen hymyillen ja kohta lattialta kuului piiiitkä tyytymätön örinä ja syvä huokaus.

Emännän jääkiekko-innostus on niin kovin hämmentävää Nellan mielestä. Se tuntuu olevan syvästi ihmeissään, miksi ihminen voi ensin istua paikoillaan ihan rauhallisena ja yht'äkkiä hihkaisee kimeällä äänellä kädet ilmaan lentäen ja melkein sohvalla takapuolellaan pomppien! Ja sitten taas rauhoittuu tuijottamaan telkkaria. *hymähdys* Miten tämä kevätaika aina aiheuttaa näitä kummallisia kohtauksia..? No, nyt emännän suosikkijoukkueen pelit on jo ohi, mutta ei ole kauaa enää joka vuotisiin MM-kisoihin, siinä riittää taas jatkossakin ihmeteltävää.. Nella on kyllä ollut jokaisessa maalissa hyvin mukana, se riehaantuu siinä missä emäntäkin, ainoa ero on, että se ei tajua mitä tässä nyt juhlitaan! Antaa jopa vitoset emännälle vuoron perään molemmilla etutassuilla!

Tuli tehtyä pieni testikin tässä maanantaina, jätin pienen palasen HK:n sinistä keittiön lattialle töihin lähtiessä. Ja kotiin palattua huomasin sen edelleen olevan siinä! On vaikea uskoa, ettei tuo vainukoira olisi sitä siitä päivän aikana huomannut, joten päättelin, että se ei ole sitä voinut ottaa, kun ei ole luvan antaja ollut paikalla. Siihen se sitten tulikin seisomaan ja katsoi emäntää ja vasta tosiaan luvalla sen makkaran siitä hotkaisi!

Nyt kun kelit on taas olleet aika kosteita ja kuraisia, on tullut jälleen esiin tuon koiran hienohelmaisuus. Se kävelee pihallekin (jonka itse on myllännyt kauheaksi pelloksi) melkein varpaan kynsillään, ettei tassut vaan kuraantuisi ja jos sen antaa siellä oleskella jonkun aikaa, se melkeinpä pysyttelee vaan puulaatoilla, ei ollenkaan tykkää sotkea päkiöitään... Tullut ilmeisesti emäänsä Jamie White Ladyyn joka on kuulemma aivan samanlainen hienostelija. :) Tämä hienostelu tuli erityisen selkeästi esiin eilen illalla, kun kävelimme syvän ojan lähellä, oja oli miltei täynnä kuraista vettä. Ja ojan toisella puolella istuskeli jänis hyvin rauhallisesti. Nellalle tuli vakava pulma, jänistä pitäisi päästä ajamaan (hihnassa?), mutta kun se oja kuravesineen oli välissä! Eikä likka edes yrittänyt, oli vain tosi onnettoman näköinen ja koko kroppa nytkähteli, kun teki mieli, mutta ei voinut... Hehheh...

1.4.2008

Minkäköhän aprillipilan se neiti valkoinen mahtaa tänään mammalle järjestää...?

Tai sitten neidin kalenterinluku meni hieman poskelleen, ehkä siksi, kun kelloakin viikonloppuna siirrettiin... Eilen oli kotosalla meinaan oikein jymy-yllätys odottamassa..!

Kun avasin tuulikaapin oven, oikea hajupommi suorastaan räjähti kasvoille! Ja koira heilutti iloisesti häntää heti jo oven raossa "Hei äiskä, arvaas mitä mä olen tänään saanut aikaan!??!". No, se löyhkä kyllä antoi jo jonkinlaista vinkkiä.. Ensin ei meinannut emäntä edes uskaltaa katsoa olohuoneeseen, kun sinne on juuri kuukausi sitten OSTETTU UUSI MATTO! Kun ei muualla katastrofia sitten näkynyt, niin pakkohan se oli ja... niin, luiden syöntiä varten levitetty lasten pussilakana oli toki maton suojana, mutta vain yksi näistä hajupommeista oli osunut sen päälle. Loput suoraan matolle...

Niitä hiljaisena ja järkyttyneenä siinä katsellessani koira istui viereen pää kallellaan ja tarkkaili emännän kasvonilmeitä vähän hämmentyneeltä näyttäen. "Ai...? Tämä sitten ei ollutkaan kovin iloinen juttu, vai....?"

Mitäs siinä sitten muuta kuin koira pihalle ja matonpesuhommiin.. Vatsaan kotimatkalla hiipinyt nälkäkin meni ohi kummasti..

Taisi tyttö syödä liian suuren poron selkärangan palan (kylkiluineen, oli muuten ihan Alien - kahdeksas matkustajan näköinen hökötys... niitä on nyt sitten pakastin täynnä..) sunnuntaina, kun vatsa teki tempauksensa. 

Tai sitten Nellalla alkaa nyt jo olla luonnetesti-jännitystä! Koko tälle riiviöpentueelle on kasvattajamme toimesta järjestymässä yhteinen luonnetesti, siellä onkin mielenkiintoista tehdä vertailua, miten kukin yksilö mistäkin testiosiosta selviää. Toivottavasti Nella nyt ei aivan täysin sirkusta siellä pystyyn pistä, jotta edes pääsisimme läpi... :) Pitäisikö kokeilla, jos siitä olisi apua, että blondi vilkuttaisi nätisti tuomarille.. hihi... Miehethän niin pitävät blondeista ja ainakin flirttailevista sellaisista... :)

MAALISKUU

27.3.2008

Onpa ollut ihana lomailla!

Nellasta on taas oman persoonansa mukaisesti suorastaan pursunnut iloa mammalleen. Se on ollut kovin touhukas ja kekseliäs, auttanut mammaa mm. kokoamaan uuden cd/dvd-hyllykön antamalla ruuvimeisselin tarvittaessa jne.

Pääsiäisenä ja sen jälkeisinä lomapäivinä olemme saaneet nauttia piiittkiistä päivälenkeistä, Nellakin näytti oikein pääsevän elementtiinsä, kun pääsi monta päivää peräkkäin ulkoilemaan ihan valoisaankin aikaan. Mutta yllättävää kyllä, se ei kuitenkaan ole unohtanut perässä rämpivää emäntää, vaan pitää tätä toppa-asusteissa huhkivaa hihnanjatkettakin silmällä tiiviisti. Nyt parina viimeisenä päivänä, kun hankea on VIHDOINKIN ollut ihan riittävästi, olemme tehneet pelloilla lumessa eteenpäin puskien (no, tämä koskee kyllä enemmänkin emäntää, sillä koiralla ei tunnu olevan minkäänlaisia ongelmia paksummassakaan lumessa liikkumisessa...) kunnon hikilenkkejä. Ja koska koira ei emännän lailla tuosta ole moksiskaan, niin jälleen on otettu "riskejä" ja pidetty koiraa myös vapaana! Nyt näinä viime päivinä emäntäkin on uskaltanut jo kävellä pellon päästä toiseen koiran ollessa vapaana, sillä tasaisella, auringossa hohtavalla hangella kyllä näkee selvästi, jos töpöhäntä jossain heilahtaisi tai jossain hangella näkyisi epämääräinen "mytty", joka sitten voisi lähteäkin loikkimaan.

Nella on nauttinut tästä kovasti ja ollut täysin emännän luottamuksen arvoinen. Kerran se sai jonkin tuoksahduksen nenäänsä ja jännittyi selvästi, iski kirsunsa maahan (silloin ei vielä ollut luntakaan, joten ei ollut mahdollisuutta nähdä, oliko siinä jonkun jäljet), mutta hihkaisu ja muutama juoksuaskel toiseen suuntaan sai sen epäröimättä heti lähtemään perään. Hyvä tyttö!

Eilen se veti kyllä minua aivan 100-0 nenästä.. Heitin sille lumipallon taaksepäin ja lähdin juoksemaan itse eteenpäin, kun koira lähti pallon perään. Juoksin mitä vaan pystyin, mutta koira ei ilmestynyt vierelle. Käännyin vasemmalle katsomaan taakseni... eikä koiraa näkynyt missään! Ahdistus! Oliko se nyt nähnyt jossain pusikossa jotain... Kiljaisin sen nimen ja käännyin uudelleen... ja siinähän se istui pää kallellaan edessäni. En tajunnut hädissäni katsoa edes tassunjälkiä hangessa, se oli juossut takanani, ei tullut rinnalle, pysähtyessäni se oli oikealla puolellani ja kiersi taakseni istumaan. Ilme oli kysyvä "Tässähän mie olen, mamma, mitä sie hössötät?". Pieni vitsin vire pilkahteli ruskeitten silmien kulmassa....

Tässä pari kuvaa tämän päivän peltoilottelusta:

Luikuriloikka Nellan malliin!

Lumipalloloikka!

Tiistaisin meillä käy Jäätelöauto. Entinen koirani päästi aina jäätelölaulun, ulvoi kurkku suorana kuin susi, sen äänen kuultuaan. Yritin tässä viikolla houkutella Nellaa tuohon samaan jäätelön kutsuhuutoon, kurotin kaulani pitkäksi ja päästin omasta mielestäni "oikein aidon kuuloisen" ulvonnan. Nella tuli eteeni, oli vähän neuvottoman näköinen, kallisteli päätään... Löi minua tassulla melkein naamaan (selkeä vinkki "ole hiljaa kun et osaa!") ja päästi itse "Ou-Ou-Ou-Ou" möreän ja pitkän voivottelun.. Jospa se kokeili sanoa "NOU NOU NOU"! Kielitaitoinen valkoinen.. :)

Niin, Mitsku Mittarimatokin on nyt sitten mennyttä. Mitskun niskaompeleet ratkesivat ja yht'äkkiä Nellan kuonon alle alkoi ilmestyä valkoista höttöä, joten silloin Mitsku lähti paremmille ryömimismaille. Uusi lelu on nimeltään Eetu Etana ja Eetua on käsitelty jo heti alkuun hieman kovin hammastuksin. Sen toinen tuntosarvi irtosi jo ensimmäisen päivän aikana.. Eetulla sään ennustaminen vaikeutui, mutta hyvin se näyttää pärjäävän yhdelläkin.. :) Muuten Eetua on kanneltu paikasta toiseen, piiloteltu turvaan joka koloon mihin se vaan mahtuu.

16.3.2008

Virvon, varvon...

Nella aloitti virpomisen jo tosin eilen. Aamulenkillä tyttö löysi ilmeisesti virpomiseen kerätyn (ja sitten matkalle pudonneen) oksan. Niinpä voi sanoa, että tyttö pisteli poskeensa heti aamiaiseksi ainakin 9 kissaa! Pajunkissaa tosin... :) Se kovasti tykkäsi näperrellä niitä pieniä "karvaisia" ja pehmeitä pötkylöitä irti oksasta ja mutusteli välillä ihan silmät puoli avoimina. Kun pari oli syöty, oksaa kannettiin taas parikymmentä metriä ja sitten taas otettiin huikopalaa. Höperö...

Emännällä on ollut jälleen vaikeuksia unessa pysymisen kanssa. Syyksi paljastuu yksi valkoinen karvakerä, joka pienestäkin emännän unissaan liikahduksesta pomppaa pystyyn, aivan kuin se odottaisi koko yön tunnista toiseen "heilauta kättä, heilauta jalkaa, heilauta vaikka vain nenääsi, niin täältä tullaan!". Herätykseen sisältyy iloista vinkumista, kuumaa läähättävää hengitystä päin naamaa, valtavalta tuntuva märkä kieli, joka pyörii naamassa tai korvassa, paukuttava "thonk-thonk"-ääni, kun koiran häntä hakkaa joko patteriin tai seinään.... Ja nyt kun sänky on siirretty uuteen paikkaan, koira pääsee juoksemaan sängyn puolelta toiselle, joten pakopaikkaa ei ole.. Jopa etutassut pyrkivät sängylle, jotta paremmin ylettäisi lähestymään..

Myös sohvalle tyttö pyrki eilen illalla, tosi yllättävää! Ei ole pentuaikojen jälkeen pahemmin yrittänyt, mutta nyt kun tuo sänkyyn kokeilu on alkanut, tyttö on ajatellut samalla "laajentaa reviiriään" koskemaan myös sohvaa. Kun emäntä hihkaisi ja innoissaan taputti käsiään katsellessaan mäkihypyssä Happosen Jannen suoritusta, tyttö alkoi taiteilemaan, ensin se kiipesi sohvan rahille (???!!) ja siitä koetti siirtyä sujuvasti sohvalle! Ja tietenkin juuri siihen kohtaan, missä emäntä istui! Toinen etutassu jo napsahti syliin, kun tyttö sai vastaansa sellaisen tuijotuksen, että korvat katosivat jonnekin niskan puolelle piiloon ja koira melkein tipahti rahilta... :)

Tänään lenkillä taas emäntä otti "härkää sarvista" ja päätti päästää Nellan vapaaksi vähäksi aikaa metsässä. Näkyvyys joka suuntaan oli aika hyvä ja tarkoitus oli pitää koiruus niin kiireisenä lumipallojen kanssa, ettei se ala etsimään "muuta tekemistä"... 20 minuuttia tyttö sitten etsi lumipalloja mättäitten seasta ja harjoiteltiin paikalla olemista, kunnes sai luvan mennä etsimään. Oli huvittavaa katsoa, kuinka koiran pää kääntyi kuin Manaajassa pikkutytön pää melkein ympäri, kun se seurasi pallon lentoa taakseen, mutta en nähnyt varpaankaan liikahtavan paikoiltaan. Hyvin totteli! Ja mikä iloisinta, se pysytteli paremmin lähellä, eikä lähtenyt yhtään kauemmas edes tutkimaan uusia paikkoja. Päinvastoin, heti kun otin askeleen, se katsoi minuun ja lähti perääni, joten tarkasti piti silmällä. Tämä antaa uskoa kokeilla tätä uudelleen ja uudelleen! Kunnes se sitten taas saa pupun jäljet tai näköyhteyden ja.... Toivottavasti niin ei käy.

Kotiinpaluu olikin haastetta täynnä. Tontille johtavan portin takana parveili ainakin 4 naarasfasaania! Seisottiin tien toisella puolella katselemassa, että mitenkähän tuosta pääsee ilman, että meillä on fasaanipaisti koiran hampaissa kotiovesta sisään mennessä... Lähdettiin tien yli, jolloin suurin osa niistä lähti kipittämään eri suuntiin. Nella katseli kaula pitkällä, henki pihisten (panta vähän alkoi kiristää...) ja etujalat ilmaan pyrkien. Vein sitä vaan portille hiki otsalla pisaroiden. Koira tuli töksähdellen mukana, kiilusilmillä fasaaneja tuijottaen. Päästiin portille, jolloin portin takaa yksi fasaani lehahti lentoon (se oli kai niin keskittyneenä etsinyt maasta syötävää, ettei huomannut siskojen kadonneen karkuteille) ja huusi aivan mielettömästi. Nella nousi takajaloilleen, hyvä, ettei kiivennyt kiinniolevan portin yli! Sen silmistä näki, kuinka se jo sudensielunsa silmin näki mielikuvia itsestään kynimässä fasaanipaistiaan.. Ohiajavasta autosta vielä pariskunta naureskeli ja osoitteli koiraa ja fasaaneja, heille en saanut kuin surkean irvistykseltä näyttävän hymyn vastaukseksi, sillä koirassa oli tosiaan pitelemistä... Selvittiin kuitenkin kotiin ilman siipikarjaa!

9.3.2008

Tytön "juokseminen" alkaa olemaan lopuillaan..

3 viikkoa juoksuja takana ja viimeisen viikon ajan tytteli on taas alkanut olemaan enemmän oma itsensä. Hännällä muutaman päivän tuntui olevan täysin oma tahtonsa, se kääntyili kuin boa-käärme aivan groteskilta näyttäviin kierteisiin, kun hieman takapuoleen hipaisikin.. Naapureiden pojat tekivät jatkuvia visiittejä aitamme taa ja jo "vanha" poikakaveri, pinseri Remu, näytti pian tekevän "pinserien vauhdittoman korkeushypyn maailmanennätyksen" aitamme yli, joten Hänen Innostuneisuutensa omistajille oli pakko käydä vihjaamassa naapurin likan vetovoimasta. Sen jälkeen poikaa ei ole näkynytkään aidan takana... :)

Mielenkiintoista on ollut se, että vaikka Nella on muuten kaikin puolin ollutkin aika lailla "kuutamolla" juoksujen vuoksi, niin synttäripeli Dog Fighter sujuu todella hienosti! Huvittavaa sinänsä, sillä juuri tuon pelin piti olla yksi vaikeimmista (ellei se vaikein), niin tämä white wizard tajusi heti, mitä sen pitää tehdä ja miten peliä pelataan! Kun taas Spinny, joka on ehkä peleistä helpoin, saa tytön aivot sauhuamaan niin, että miltei heti peliä aletaan hakkaamaan etutassuilla, sitä kaivetaan, yritetään järsiä... Ehkä se kiivastuminen johtuu siitä, että peli on "pienten koirien" kokoa, eli emäntä ei ollut tarpeeksi tarkkana tilatessaan ja otti AIVAN VÄÄRÄN KOKOISILLE KOIRILLE tarkoitetun pelin... Tässä kuitenkin kuva tästä "vaikeimmasta" pelistä ja sen pelaajasta... :)

Järjen palautumista ollaan kokeiltu myös parilla pienellä seurautus-treenilläkin, jotka kyllä meni ihan hyvin. Mutta pääasiassa esim. temppukäskyillä koira on tehnyt 100% jotain muuta, kuin sen mikä käsky kävi, paitsi jos on kyse emännän tuulipuvun housujen hakemisesta lenkille lähtiessä.... :)

Eräänä iltana lenkillä emäntä kopsahti nenilleen, kun nakkasi koiralle pienen jääkokkareen. Kokkare osuikin kuonoon ja ponnahti suoraan jalkoihini ja tuliko valkoinen karvapaketti sen perässä..? No tuli! Ja niin jalat pysähtyi kuin seinään, yläkroppa vaan ei... Koira rouskutti jääpalan katsoen ihmeissään, että kuinkas se mamma sillai lumihankeen pöllähti! Tuli vielä lohdutukseksi nuolaisemaan poskeakin "Yritäs nyt, äiskä kulta, pysyä jaloillasi, onhan se sinun tasapaino vähän mitä on, mutta kuitenkin.."..

Nyt kun on ollut luntakin viimeisen viikon ajan, ollaan tarvottu pelloilla. On se jotenkin niin ihmeellistä, kuinka koira vaan kirmailee ja loikkii ja pomppii ja emännällä maitohapot iskee kinttuihin niin, että hyvä kun edes laahustaa pystyy..

Nyt perjantaina emäntä oli kotosalla etätöissä ja siinä toki tuli puhuttua pari työpuheluakin. Yksi alkoi hieman nolosti... Eräs yhteistyökumppaneistamme soitti ja ehdin juuri tervehtiä soittajaa, kun Nella nousi, tuli ihan kiinni viereeni, venytteli ja haukotteli aivan mielettömän kovaan ääneen ja PITKÄÄN.... Sellainen "HAAA-OOOOUUU-WAAAAUUUUIIII-HAAAAA!". Hetki meni ennenkuin sain selitettyä, että se en ollut muuten MINÄ vaan TUO KOIRA! Taisi pelastaa soittajan päivän, sen laatuinen hörönauru sieltä kuului....

Perjantaina myös fasaani aiheutti lievää liikekannalle panoa koirassa.. Se mokoma pyrstökeikari seisoi naapurin väliaidan päällä ja huusi tasaiseen tahtiin joka 3. sekunti! Ja Nella juoksi huoneesta toiseen ja vinkui ja haukahteli. Ikkunaan koputtaminenkaan ei auttanut häätämään sitä lintua huutamasta, joten Nella istui eteisessä, kun emäntä kävi häätämässä linnun muualle. Rauha palasi Nellalaan.. :)

Hurtta ja Stara-ohjelmasta on muodostunut Nellalle lemppari! Erityisesti Hukan edesottamuksia radalla se seurailee ihan tv-ruudun edessä päätä kallistellen. Starojen kutsuvihellykset ja iloiset kehut Hurtilleen saavat myös Nellan kovasti aktivoitumaan, josta seuraakin se, että emäntä saa jatkuvasti kehottaa koiraa siirtymään telkkarin edestä pois, jotta sohvallekin asti jotain näkyisi... Koira kun ei tunnu ymmärtävän, että myös emäntä tykkäisi kovasti katsoa ohjelmaa.

HELMIKUU

22.2.2008!!

(Lisäystä kirjoitettu aiemman tekstin perään)

Onneksi olkoon Nella 2 vuotta!! :) Kaikille vilkkaille ja viriileille sisaruksille paljon onnittelumurahduksia ja pusumuiskuja, lapset pääsevät "ison koiran" ikään!

Nellan syntymäpäivä alkoi jo puolen yön aikaan, kun Hänen Aikuisuutensa pääsi vielä pienelle kävelylle ennen nukkumaanmenoa. Emäntää huvitti, sillä tyttö käveli pitkästä aikaa koko lenkin ilman yhtäkään hihnan kiristystä!! No, se oli se lenkki, aamulla sitten taas mentiin kuten ennenkin, eli se siitä toiveesta..Nella on jo nauttinut ensimmäisen lahjansa, valtaisan suuren karjupossun korvan. Mutta lisää on tulossa... :)

Tässä vielä Nellan tervehdys ja kiitos äitille ja isille...:

Jamielle ja Robinille,

Annoit hyvät valmiudet, kuinka levittää iloa ja onnea,  tassuntuoksua, irtokarvoja, antaa hellyyttä heille ja mahdollisuuden käyttää kaikki nokkeluutensa yrittäessään ihmisen rakkaudellaan edes jotenkin saada meidät hallintaan.

Yritämme jatkaa viitoittamallanne tiellä häntää aina ylväästi pystyssä kantaen, osoittaen kaikin koiramaisin keinoin, miten upeaa jälkikasvua White Lady ja Sir Robin ovat aikaan saaneet. Varmistamme, että saatte aina olla meistä ylpeitä! 

Rakkain terveisin, Nella 2v  

Aamun kaatosateen jälkeen auringonpaiste voitti jälleen! On ollut ihana tällä viikolla lenkkeillä, kun pitkästä aikaa lomalla on hieno ilma! Aurinkoa ja lumimaisemaa, mikäs sen parempaa, Nellakin tykkää! Päivälenkillä tyttö käyttäytyi taas todella hienosti, aamun känkkäränkkä jäi taas kotiin ja fleksi kiristyi vain muutaman kerran ja emännän pysähtyessä tyttö kipitti takaisin emännän viereen ja istahti. Näin on opetettu ja hyvin toimi!

Suurin yllätys tuli kiertäessä jälleen bussin päätepysäkin kautta. Siinä oli 363 pysähdyksissä, etuovet auki ja kuski istui paikallaan. Nella pysähtyi oville, kurkkasi varovasti sisään. Kuski hymyili ystävällisesti ja samalla kun kerroin Nellan vähän arastelevan busseja pentuaikojen kammokokemusten jälkeen, tyttö nousi oma-aloitteisesti bussiin ja kävi moikkaamassa kuskia! Juteltiin hetki kuskin kanssa ja kiitin häntä hyvästä terapiasta, tyttö sai positiivisen kokemuksen busseista. Ehkä joskus vielä voimmekin tehdä pieniä retkiä esim. muualle lenkkeilemään!

Kotiintullessa kurkkasimme postilaatikkoon ja sieltä löytyi Nellalle erittäin mieluinen kirje. Äiti ja isä oli omistajiensa avustuksella lähettäneet kuivattuja maksan ja possun palasia lapselle lahjaksi! :) Ei voi kontakti olla parempi kotiin laatikolle kävellessä.... Ainakaan kontakti kirjekuoreen! :) Kiitokset vanhemmille ja mummuille! Nellan maukas syntymäpäivä sai jälleen jatkoa!  

21.2.2008

Kyllä täytyy sanoa, että jos nyt ei joka ikinen koira Hämeenkylän seutuvilla Askistoa, Pähkinärinnettä ja Varistoa myöten tiedä, että kuningattarella on viekotteluaika, niin sitten jollain koiralla on nenäpunkki tai flunssa! Voi hyvänen aika sitä merkkailun määrää.... Tyttö selkeästi oikein panttaa pissitippoja vielä seuraavaan "pysäkkiin" ja sitä seuraavaan. Ja kaikki toisten jättämät merkit on nuuskittava, välillä oikein näkee kuinka iso ratas pyörähtää tytön päässä ja jo ilmeestä voi arvata, että tähän jäätiin niin kauaksi aikaa, että se yksi kallisarvoinen tippa saadaan tähänkin puristettua.

Tässä ehti jo ennen lomia suunnitella jonkinlaista treeniaikataulua tälle viikolle, mutta koira on kyllä nyt niin avaruuden atmosfääreissä, ettei kannata aikaa eikä energiaa tuhlailla turhaan. Monet temput, joita se on jo oppinut, tuntuu ihan täysin hukkuneen sen päästä, kaikkea mahdollista liikettä se tarjoaa, mutta mikään ei osu ensimmäisellä oikeaan! :) Ja emäntä kun oli ajatellut myös ottaa pari uutta videota tänne kotisivuillekin, niin... Tietty, voisihan niistä olla hauskuutusta, kun koira tekee 10 + 1 liikettä yhdellä käskyllä. Voisikin alkaa kokeilemaan sitä koiratanssia, vahinko vaan, kun ei tiedä mitä kaikkea tyttö tekee sillä käskyllä, että osaisi itse olla edes olevinaan mukana jotenkin... :)     

Kotioloissa tyttö on kyllä nyt normaaliakin rauhallisempi, se ei syty edes ulkona kuuluvista koiran haukuista. ??? Pihalla se istuskelee enemmänkin vain portin vieressä ja tuijottaa ovea. Herne etsii ja etsii, eikä löydä sitä toista....

Mitenköhän huomenna syntymäpäivälahjalle käy..? Emäntä jo mielessään on piirtänyt kuvan: Nella saa pelin eteensä, vilkaisee sitä, nuuskaisee sitä, menee makuulle ja asettaa kuonon pelipalikoiden päälle huokaisten raskaasti. Tai sitten se saa hurjan hepulin, paiskoo lelua, kiskoo palikoita, hakkaa tassuilla, kaivaa sitä vimmatusti kynsillä.. Onneksi nämä pelit on aika kovaa tekoa... :)

18.2.2008

Aikuistuisikohan tyttönen vihdoinkin... :)

Tyttönen on ollut taas aika epeli. Viikko sitten aamulenkille lähtiessä tytöstä kuoriutui esiin taas uusi puoli, kun naapurin koiruus oli lähdössä lenkille samaan aikaan. Tyttö alkoi päästää kireää kurkkuääntä, kuulosti kiukkuunsa tukehtuvalta! Kiskominen hihnassa oli sellaista, että emännän olkapää natisi liitoksissaan. Kun käskyt menivät taas ilmavirran mukana jotenkin ohi isojen pystykorvien, emäntä päätti, että koiran asenteen ollessa yllättäen noin tiukka ja selvästikään mamman sana ei ollutkaan minkään pienenkään valtakunnan (kuten esim. Liechtenstein...) laki, niin sitten on tiukan puhuttelun paikka. Salamannopean ja vihaisen maan pinnalle palautuksen jälkeen tyttö näytti heräävän "koomastaan" ja oli kuin ei olisikaan. Emäntä sai kiinni jälleen "suuren valkoisen johtajan" roolistaan... :)

Teija-täti (sisko-Netan mamma) oli vierailulla. Se oli mukavaa sekä emännän että Nellan mielestä. Nellan mielestä on aina mukavaa kun tulee ihmisiä, joita voi koettaa kieputtaa valkoisen pikkuvarpaan ympärille ja kerjätä halipusupaijauksia. Ja Teijahan rapsutti! Toivottavasti Teijan matka on sujunut hyvin, eikä liika ikävä Nettaa vaivaa. Teija toi Nellalle jo etukäteis-synttärilahjan, Nella sai oman My Little Ponyn, vaaleanpunaisen, joka kuulemma oli kiinnostanut siskotyttöä paljon enemmän kuin sille itselleen annettu lelu.. :) Nella tietenkin antoi poninsa harjalle kyytiä, taisi olla tytön mielestä liian pitkää karvaa niin pienelle ponille, kun sillä itsellään ei löydy vastaavaa mistään..

Ystävänpäivä oli myös viime viikolla, Nella sai jälleen lahjan! Naapurit antoivat Nellalle pienen valkoisen nallen, josta tuli Nellan "vaavi". Sitä kannettiin pitkin ja poikin ja aseteltiin piiloon.

Nellan ystävä "vaavi"

No, loppuviikosta vaaville sitten tapahtui "onnettomuus", siltä jotenkin irtosi toinen silmä..

Tänään sitten selvisi, miksi tyttö on ollut "hieman tiukkapipoinen" toisia koiria nähdessään.. Neidin elämän toiset juoksut alkoivat tänään! AALTOJA!!! Emäntä on jo ehtinyt harkita testosteroni-testeihin vientiä ja vaikka mitä, kun tyttö on "äijäillyt" niin paljon viimeisen viikon aikana. Sillähän onkin ollut ihan "normaaleja" PMS-oireita.. hihi... :)

Josko tyttö nyt sittenkin toisten juoksujen ja 2 v-synttäreiden ohella alkaisi aikuistua... Toivoahan aina voi... :) 

3.2.2008

Tänään päästiin naapurin tädin ja sedän kyydissä lenkille aivan uuteen paikkaan (Nellalle uuteen siis..)!

Aurinko paistoi, tuuli oli kova, mutta sää oli niin hieno, että lähdimme Korpilammen ympäristöön lenkille! Nella sai fleksilenkkiä ja koirasta näki hyvin, kuinka se nautti uusista maisemista ja uusista tuoksuista. Hihnakäytös nyt oli vähän sitä mitä oli, kun oli niin paljon kaikkea mielenkiintoista ympärillä, mutta pääasia oli, ettei se sentään kaatanut esim. naapurin tätiä, joka sitä talutteli pitkin lenkkiä, näin emäntä sai keskittyä kameran käyttöön :) 

Vapaanakin tyttö sai olla ja juosta mäkitreeniä laskettelurinteen sivussa, siis riittävän sivussa, ettei se saanut silmiinsä rinnettä alas viilettäviä ihmisiä ja lähtenyt niitä saalistamaan suden kiilto silmissä, hihi... Siinä olisi laskettelusta tullut syöksylaskua! :) Naapurin setä juoksi Nellan kanssa rinnettä ylös ja sitten tyttöä juoksutettiin ylös ja alas, lumipalloilla houkutellen, jotta koira ei ehdi hetkeksikään antaa katseen harhailla mahdollisesti viereisessä metsässä lymyileviin pupuihin tai muuhun riistaan..

Kilpajuoksua naapurin sedän kanssa

Lumipalloa vaanien

"Mäkilähtöjen" jälkeen jatkettiin matkaa Korpilammen rantaan päin ja löydettiin jo hieman sulamaan ehtineitä jääveistoksia! Pakkohan oli niistä kuvaa ottaa, varsinkin kun useat niistä muistutti muodoltaan koiraa (tai sitten ne olivat oravia...), eli ei muuta kuin koira malliksi viereen vaan... Häntä ei vaan osunut samaan asentoon ja tassutkin pysyivät maassa, mutta.. :)

Nella ja jääveistos

Autoon lenkin jälkeen meno olikin taas oikein työn ja tuskan takana, tyttö kun oli sitä mieltä, että sen olisi voinut jättää Korpilammelle riekkumaan ja hakea vaikka illalla sitten nukkumaan kotiin... Siitä tuli itkua Nellan ja hammastenkiristelyä emännän puolelta! Ei siis kahden tunnin juoksentelu maastossa paljon tyttöä väsyttänyt. Kuitenkin kun kotiin päästiin, likka köllähti tyytyväisenä kyljelleen ja uni maistui.2.2.2008

Ollaan jo helmikuussa! Synttäreitä odotellessa... :)

Synttäreistä etukäteen puhuen, ostin "tyttärelle" 2 lahjaa, Nina Ottossonin puisia koirien älypelejä, nimeltään Dog Spinny ja Dog Fighter. Kauan sittenhän Nella pääsi kokeilemaan tällaisia pelejä Kikka-nimisen kouluttajan luona, toinen oli liian helppo ja toinen taas niin haastava, että se alkoi saada turhautuneelta koiralta a) hammasta, b) kynsiä ja lopulta melkein c) ilmalennätyksen ikkunasta... :) Onneksi sentään c-kohta ei toteutunut kiitos kouluttajan ja mamman nopeiden refleksien.. Olisi tullut suhteellisen kallis reissu..

No, näistä ostetuista Spinny on helpompi peli ja sitä ollaan nyt sitten pelailtu joka ilta viikon verran kerran tai pari illassa. Alkuun se vanha turhautuminen (kun namit ei ihan vaan suuhun pelin sisältä hyppääkään) alkoi pyrkiä esiin, mutta tarkoitushan onkin opettaa koira pelaamaan sillä. Eli mamma istuu Nellan ja pelin vieressä lattialla ja valvoo, että "pelisääntöjä" noudatetaan. Ei pureskelua, ei hillitöntä pelin tassuilla kaivamista, ei pelin viskomista ja tuuppimista. Nella kuitenkin melko usein yrittää kiertää sääntöjä asettamalla ison karvaisen peppunsa emännän naaman eteen niin, ettei emäntä näe, mitä pelille tapahtuu! Parin viime päivän aikana pelaaminen on kuitenkin alkanut olemaan hieman rauhallisempaa ja tänään tyttö kaivoi koloista namit todella nopeasti.

Dog Fighter saa nyt kuitenkin sitten odotella sitä 2v-päivää, josko tyttö aikuistuisi kuin taikaiskusta sinä päivänä ja malttaisi sitten harjoitella uuden pelin kanssa vähän suuremmalla kärsivällisyydellä.. juu, juu, ainahan sitä voi toivoa kaikenlaista... :)

Nuuskuttelin tuossa yhtenä iltana huvittuneena, onkohan muilla koirilla yhtä vahva tassuhien tuoksu kuin Nellalla...? Vaikka se hiipisi hiljaa kuin intiaani vierelle niin, etten sitä heti muuten huomaa, niin tuo tassuhiki paljastaa sen heti! Ei siinä mitään, ei se nyt mikään ihmisen vastaavaan verrattava löyhkä ole, hullun koiraihmisen mielestä enemmänkin "lutuinen" tuoksahdus, heh heh, mutta tämä tuoksahdus se ei kauaa suihkun jälkeenkään poissa pysy!

Jälleen tässä viikolla tyttö antoi hyvän esimerkin siitä, kuinka sillä hehkulamppu välkähtelee pään päällä. Se yritti monen monta kertaa ehdotella lenkillä oikealle menemistä, kipitti fleksissä oikealle ja pysähtyi katsomaan "Tulethan sinäkin tänne?", sitten taas juoksi minut kiinni, kun en suunnistanutkaan sen perässä. Kaippa se ajatteli, että sinnikkyys palkitaan. No, sitten emäntä kyllästyi siihen jatkuvaan yrittelyyn ja ilkeä ihminen kun on, päästi fleksin kädestään ja hinautumaan koiran perään. Kun pari viimeistä yritystä meinaan otettiin sen verran vauhdikkaasti ja kovemmalla tahdolla, että fleksin naru jo loppui ja emännän käsi lennähti ilmaan, joten tarkoitus oli vähän säpsäyttää tyttöä, miten voi käydä, jos tuolla lailla kiskoo. Tyttö säpsähti kyllä hieman, pysähtyi ja kääntyi varovasti katsomaan fleksiä, joka hinautui narua "syöden" aina vaan lähemmäs maata pitkin... Sitten koiralla häntä alkoi heilahdella matalalla, se nuuskaisi fleksiä... JA POIMI SEN SUUHUNSA JA KIIKUTTI MAMMALLE! Siihen se tuli eteen ja kurkotti kaulaansa "Mamma, tämä taisi pudota sulta?". Siinä meni se huomautus-yritys ja seurauksena vaan sai nauraa. Mitä siinä muuta voi tehdä??? Kehua vaan kovasti, että "avustajakoira" jälleen toi mammalle tavarat, mitkä mammalta holtittomasti putoilee... :) Niin sitä aina vaan saa ihmetellä, miten tämä älyää tehdä näitä juttuja!

TAMMIKUU 

12.1.2008

No niin, nyt kun taas päivittämisen vauhtiin päästiin... :)

Eilen iltainen myöhäislenkki sai osittain huvittavan, mutta toisaalta taas aika nolonkin lopun.. Käveltiin luminokareilla pelaillen, treenattiin samalla pieniä pätkiä seuraamista, kun se lumi on se ykköspalkka tälle tyttärelle. Oltiin menossa ilman seuraamista yhden katetun bussipysäkin ohi, koiran pitäessä hienosti kontaktia ja jopa emännän silmiin, ei siihen lumikökkäreeseen kädessä. Pysäkillä istui n. 11-13 v poika, lippis ja lökäpöksyt jalassa, ihan lysyssä. Juuri kun oltiin kohdalla, poika päätti nousta pystyyn ja katsoa aikataulua. Nella ei ollut koko poikaa huomannut, kun käveli emännän oikealla puolella, eli "reunassa" ja säikähti tietenkin, kun poju ylös pomppasi. Koira ehti jo pojan takamuksiin, ennenkuin emäntä edes tajusi mitä tapahtui. "Takamuksiin" tarkoittaa tässä nyt juuri sitä, mikä on Nellan kiusallisin tapa... Eli se tuuppaa kuononsa ihmisen pehvaan ja nuuskii oikein keuhkojensa voimalla! Poika seisoi selkä Nellaan päin, kurkisti olkapäänsä yli kädet antautumisasennossa ja suu auki. Ja koira heilutti häntää. Poika ihmetteli ääneen "Mitä se tekee?" ja naureskeli sellaista lievästi hermostunutta kikatusta. Vedin koiran rauhallisesti takaisin ja vastasin "Selvittää kuka sä olet!", toki pyysin anteeksikin ja pahoittelin, että "se nyt noin pääsi tunkeilemaan". Poika puisteli päätään ja naureskeli, että ei se mitään, mutta myönsi luulleensa, että Nella ottaa palan hänen persauksistaan... Pyytelin vielä anteeksi ja poistuttiin paikalta, koiran ilme oli niin pyyteettömän viaton, kun vilkaisin siihen. Eihän se mitään pahaa, hyvää vaan.... :)

Tuli mieleen yksi loman aikana Nellan oppima tapa. Ei niin mukava, mutta minkäs teet, kun mamma itse usuttaa..

Jostain syystä emäntä alkoi pälpättää ihan kummia juttuja pitkin öitä unissaan. Nauraa kikatti ja höpötti ääneen, niin, että itsekin jo siihen meteliin heräsi! Ja kun ei muita paikalla ole, niin tietenkin koiruus ymmärsi, että mamma puhuu MULLE, tottakai! Vaikkei puhunutkaan. No, seuraus oli toki se, että Nella alkoi nuolemaan mamman naamaa intoa piukalla siitä, että emäntä päättikin herätä jo tunnin kuluttua nukkumaan menosta, JEEEE! Argh... Eli vaikka höpinät ja nauraminen ei olisi herättänyt, niin kuolaaminen kyllä! Jos emäntä oli liian pitkällä toisella sängyn reunalla, ettei pelkästään kaulaa kurkottamalla kosketuskontaktia kielellä saanut, piti sitten alkaa könyämään tassuja ja rintaakin sinne sängylle... :( Ja nyt, joka ikinen aamu se karvakasa tuppaa tunkemaan itseään, päätä, etujalkoja ja rintaa, sinne sänkyyn, kun kello aamulla herättää... Taas on uusiokäyttöön otetun vanhan tavan poisopettamisen paikka.. Erityisesti, kun sitä tunnutaan kokeilevan välillä keskellä yötäkin nykyään!

Viime yönä tosin tytöllä oli isohkon luun syönnin jälkeen taas vatsavaivoja, se oli oksennellut pieniä luun palasia olohuoneeseen ja herätti levottomana emännänkin, eikä siinä mitään pahaa ole. Parempi niin, sillä välillä sitä nukkuu niin syvästi, ettei muuten heräisi. Pari homeopaattista helmeä paransi tytön oloa niin, että voitiin jatkaa nukkumista taas. Kiitos vain Mirvalle hyvästä neuvosta!  

11.1.2008

Uusi vuosi ja uudet koirankujeet! :)

Niin sitä aikaa taas hupsahti, joulut ja uudet vuodet meni "paukkuen". Hieman kertausta näin vuoden alkuun:

Nellan joulu meni rauhallisesti ja "lahjakkaasti", kuten kiltillä tytöllä pitääkin. Koira oli jälleen ollut kiltimpi vuonna 2007 kuin emäntänsä, ainakin se sai yhteensä enemmän lahjoja (tontut olivat olleet tarkkana)! Tuli erilaisia leluja ja nameja. Selvästi suurimman huomion lelujen joukosta sai pehmomittarimato, jonka nimeksi kuolalla kastettiin Mitsku. Mitskua ravisteltiin, viskottiin ja sitten hammasteltiin niin nätisti, niin nätisti (kun ensin emäntä neuvoi koiraansa Mitskun käyttöohjeista, eli silmiä, tuntosarvia, nenää EI SAA syödä eikä repiä irti).. Tästä Mitskun hellittelystä löytyy Galleriasta video. Kinkkua ei Nella saanut kuin peukalonpään kokoisen palasen, mutta porkkanalaatikkoa, perunaa ja muuten vain possua kyllä!

Ennen vuoden vaihdetta yksi yö meni valvoessa Nellan vatsavaivojen kanssa, oksentelua jne. Se oli kurja yö, tytöllä oli selvästi huono vointi.

Uuden vuoden vaihtuminen ei emännän lievästä epäluuloisuudesta huolimatta ollut ollenkaan vaikeaa tyttöselle. Alkuun jo pari päivää liian aikaisin alkaneet paukuttelut vähän herätti pieniä hätkähtelyjä ja koiruus heräsi päivätorkuiltakin pari kertaa juoksemaan mamman luo (hakemaan selvästi reagointiohjetta), mutta tottui pamahduksiin tosi pian. Kun vielä antoi hieman lisää hyvää oloa pamahduksista namietsinnöillä (tätä kursseilla opittua vastaehdollistamista, hih), niin varsinainen juhlailta ja yö menikin jo hienosti. Ikkunasta katseltiin hienoja raketteja puoleen yöhön, jolloin koira meni nukkumaan (lasten nukkumaanmenoaika...) ja mamma lähti juhlimaan turvallisin mielin. :)

Kokonaisuudessaan lomailu meni hyvin, sää oli huono ja teimme pitkiä lenkkejä. Vasta juuri ennen loman loppua sää viileni ja keli kuivui, joten viimeisenä lomapäivänä tehtiin 3,5 tunnin lenkki ja kierreltiin metsissä ja hiekkateillä. Nella jopa oli pieniä pätkiä vapaana, muuten pääasiassa fleksissä kirmaillen!

Tämän vuoden tapahtumia:

Tässä eräänä iltana emäntä katseli American Idolsin vanhoja jaksoja, Nella nukkui olohuoneen lattialla sikeässä unessa. Koelauluun tuli nainen, joka suunsa avattuaan päästi niin karmean ujeltavan äänen, että Nella heräsi kuin paniikissa, loikkasi pystyyn häntä sojossa, korvat vinossa, silmät päässä pullottaen ja haukahti hätäisen kovan haukahduksen. Ymmärrettävää, että kyseinen nainen ei pitkälle kisassa pötkinyt.... :)

Lumi, se ihana elementti! Se kyllä voittaa kaiken! Pariin otteeseen pellon päästä päähän kävellessä se on todettu 100% varmasti. Tosin luminokareiden heittelyssä ei saa tulla suurempia (n. 3 sekunnin) taukoja, koska silloin tytteli alkaa jo etsiä jotain muuta jahdattavaa mielenkiinnon kohdetta... Ja sehän on todettu jo useaan otteeseen, että niitä kyllä löytyy! On onnistuttu kävelemään kahden ISON pupulauman ohi (riittävältä turvaetäisyydeltä kylläkin) ilman, että tyttö teki muuta kuin vilkaisi ohimennen niiden suuntaan. Ja pupuja oli sentään ensimmäisellä kerralla 11 ja toisella kerralla 9! Ne nököttivät hangella tummina möykkyinä pellon toisella reunalla kuin odottaen koiran alkavan loikkia kohti, jotta voivat sitten hajaantua joka suuntaan säntäillen. Mutta hah hah, Nella ei nyt niistä ehtinyt kiinnostua! Niin, mistäköhän sitä saisi lunta silloin kun sitä ei ole luonnostaan ihan ympärivuotiseen käyttöön...?  

Nella on ollut haukku- ja kumarruskoulussa. Niksunnaksunnaksutellen ollaan harjoiteltu paria uutta temppua, mutta ne eivät vielä ole valmiit esitettäväksi. Jossain välissä koira on ilmeisesti käynyt salaa myös vahtikoulua, koska pienet vahtikoiran eleet on tässä lähestyessä kahta ikävuotta alkanut nostaa päätään... Jotkut määrätyt kilahdukset (siis äänet) tai esim. fasaanin ääni saa tyttären ponnahtamaan pystyyn, haukahtamaan, jopa murahtelemaan ja juoksemaan ikkunan ääreen. Tosin viikko sitten lauantaina se istui kuin jänis takajaloillaan, etukäpälät rinnan edessä nököttäen ja "vaani" fasaanilaumaa pihallamme.. Tosi vahti- ja saalistaja, käyttäytyy kuin jänis... 

Valkkareiden vuosikirjaan on yritetty ottaa "edustuskuvia", seisonta- ja kasvokuvaa. Suurin osa kuvista on osoittanut Nellan ajattelevan tästä "paikka, paikka, ei, anna sen jalan olla siinä, paikka, hyvä, no voi itku sun kanssas..." mantrasta, jota emäntä hokee, että se ei suuremmin tästä "edustamisesta" pidä. Omituista, kun esiintyä se niin kovasti tykkää.. Erityisesti jos saa näyttää niitä kepulikonstejaan! No, saimme pari kelvollista kuvaa aikaiseksi, mutta enemmän kuitenkin tuli taas näitä "action"-kuvia, joita mamma selkeästi mieluummin ottaa. Johtuisikohan se siitä, että niissä koira tekee mitä lystää ja mamma vaan painaa kameran laukaisinta toivoen, että saa hauskoja otoksia...?

 Onko Nella luontoa suojeleva puunhalaaja vai ihan perisuomalainen puskajussi....?

 Tällainen hymy oli monella Uuden Vuoden yönä parin drinkin jälkeen... :)