Heli Pahkamäki
nella.heli@gmail.com
GSM +358505982360
Yhteystiedot
Vuosi 2006Tässä alla muutamia päiviä Nellan viime vuoden elämästä, vain esimerkkinä tytön touhukkuudesta ja tempauksista. Loppujen lopuksi pentu on (oikeasti) tehnyt tuhotöitä harvinaisen vähän, vaikka kyllähän se sitä vielä jatkossakin ehtii... :) Elämä tämän pikku-Houdinin kanssa on ollut kuin Survivor-kilpailua, vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt (pilke silmässä kirjoitettuna)! Karvapallon kokoisena tyttö yritti poimia suuhunsa esim. kaikki tupakantumpit lenkkipolun varrelta, nykyään nauttii kantaessaan sukkiani tai vanulappuja omalle paikalleen eteiseen. Vatsansa täyttymisestä pentu myös piti hyvin huolta riipien kriikunapuista kaikki marjat kaikilta niiltä oksilta mihin vain ylsi loikkimalla (emännälle jäi vain tuokkosen verran) ja ottipa kerran suullisen raakaa jauhelihaa suoraan paistinpannultakin, kun vähän emäntä selkäänsä käänsi... Aikoinaan aivan totaaliseksi Terminaattoriksi ja Dominaattoriksi kutsumani kakara on kuitenkin oikealla tavalla toiminnan suuntaamalla muuttumassa oikeaksi sydäntenmurskaajaksi (lenkillä ihmiset pysähtelevät ihailemaan vieläkin...) ja tarmokkaaksi temppujen tekijäksi, joka imee tietoa ja uusia oppeja kuin pesusieni! No, Terminaattorin vikaa on vieläkin, vain paksut, täyskumiset lelut kestävät neidin hammastelussa... Tässä otteita tämän karvaisen touhulyylin elämästä vuosimallia -06: Elämän ensimmäinen JOULU, 24.12.2006
 Neidin ensimmäinen Joulu ja ensimmäiset lahjojen avaamiset! Hieman oli hämillään kun paketit lattialle laskin, mitä ihmettä nämä ovat, mitä niille pitää tehdä.. Sitten pienellä kehotuksella tyttö alkoi repiä papereita pois lahjojen päältä, ja niin, ihan pieneksihän ne paperit piti tietty pistää. Ensin tosin meinasi tyttö alkaa vain leikkiä niiden paperipalojen kanssa, mutta taas neuvottuna tajusi, että "Hei, täällä sisällähän oli puruluu!" (jonka paketin avasi muuten vasta viimeisenä???). Eli lahjoina oli puruluu, frisbee, luonnonkuminen pallo ja sydän (johon voi piilottaa nameja sisään). Puruluu joutuikin sitten ensi töikseen kukkaruukkuun piiloon... Kasvattaja-Mirvalta saimme CD-levyn, jossa oli molempien vanhempien luonnetestikuvaukset, mielenkiintoista oli seurata isä Robinin toimia testissä! Kyllä Nella on niin isin tyttö.. :) 5.11.2006Työpäivän aikana oli satanut hurjasti lunta ja maisema muuttunut aamun mustasta aivan vitivalkoiseksi! Pihalle tulo tapahtui ensin tuulikaappiin loikkatiloikkaa ja sitten jyrkkä jarrutus ovella.. Nella katsoi pihaa ja katsoi minua, oli kuin ei silmiään uskoisi! Kysyvä katse kertoi paljon "Mitä täällä on tapahtunut? Kuka on suihkuttanut jotain vaahtoa kaikki paikat täyteen?" Askeltaessa tyttö käveli kuin tassuja polttelisi, nosteli niitä korkealle ilmaan, ihan kuin ei olisi varmaa, voiko tässä valkoisessa mössössä edes kävellä.. Saati sitten pissiä siihen!? Tarkkojen tutkimusten ja pitkien nuuskuttelujen jälkeen vasta tyttö suostui tekemään hätänsä. Ja sitäkin keltaista, pientä reikää lumessa piti tutkailla jonkun aikaa. Lumipalloista ei kakara ymmärtänyt mitään, seisoi vain tarkkaavaisena ja tuijotti minua, vaikka kuinka sille palloja heittelin! Parin tunnin jälkeen se sitten alkoi jo itse tehdä omia pallojaan työntämällä lunta, keräämällä sitä kuonon päälle ja nakkelemalla ilmaan! Vihdoinkin tajuten minkä riemun tästä valkeasta mössöstä voikaan saada aikaan. Emäntä tosin joutui toteamaan, että lumessa tämä valkoinenpaimenkoira ei sitten niin kauhean valkoinen olekaan, enemmänkin menee luonnonvalkoisen tai kerman puolelle... 25.10.2006Sienimetsäreissu Kirkkonummella. Nella oksensi matkalla mennen tullen, aamuruoka tuli ulos ensin menomatkalla ja sitten perillä ahmittuaan tyhjään vatsaan peuran/hirven papanoita, oksensi ne liejuna ulos juuri ennen kuin pääsimme autosta parkkipaikalla ulos.. Hämmästyttävän ymmärtäväisiä nämä naapurimme, jotka auton omistavat.. Muuten reissu oli hieno, tosin sieniä ei paljoa ollut kerättäväksi. Nellalla oli huisan hauskaa pari tuntia juosta vapaana ympäri metsää, nuuskia outoja hajuja, syödä kaikenlaista (mitä nyt eteen sattui ja emäntä ei ehtinyt väliin..) ja välillä tarkkailla, mitä nämä kaksi mukana roikkuvaa ihmistä oikein etsivät. Ja auta armias, jos yritit kerätä niitä vähäisiäkin sieniä, joita löysimme! Heti oli paikalla neljä tassua varpaineen, häntä, joka hakkasi naamaa ja kieli, joka alkoi lupsia sekä korvia että yritti saada niitä sieniä karvaiseen massuun... Eli jokaisesta metsän antimesta sai taistella! 17.10.2006Mörköjä! Niitä on alkanut putkahdella joka puolelta lenkkipoluille! Niitä on kaikenmallisia, -kokoisia ja -näköisiä. Yleensä ne seistä tököttävät paikoillaan, eivät päästä ääntäkään ja siksi ovatkin aivan tuhottoman uhkaavia. Niillä on monta nimeä, mörkö on vain yleisnimitys niille kaikille. Muita nimiä on veneen perämoottori, puskaan tarttunut paperipussi, suurehko kivi, betoniporsas jne. Ja jokainen niistä saa Nellan niskakarvat pystyyn, hännän ihan kiinni karvattomaan massuun, korvat liimautuvat päähän kiinni ja yleensä ne saavat aikaan pennussa myös monenmoisia vinkuja, murahteluja, örinää ja kiljahduksia. Lopulta ne kuitenkin pitää tutkia mamman henkisellä tuella (istun betoniporsaan päälle sitomaan kengännauhoja jne.) ja sitten ollaan taas niin rohkeita, kun huomataan, ettei se mörkö käynytkään turkkiin kiinni! :) Häntä nousee viimeisen päälle pystyyn, vaikka juuri ollaan oltu melkein pissit karvapöksyissä... 5.10.2006Miss Karvakorva on kasvanut hurjasti, osoittanut paljon erinäisiä "älykkö"-temppuja, kokeilee monenmoisia tapoja ylittää rajoja.. Mutta nyt se on alkanut tapailemaan sanoja! Venytellessään se päästi aamulla pitkän "Maaaammm.....MA!" äännähdyksen, eli eiköhän tämän Houdinin ja Einsteinin koirasekoitus kohta ala kertomaan minulle asioita. Toisaalta se voisi olla hauskaakin, mutta miten sen jatkuvan pölötyksen sitten saisi poikki...? Hoitotoimenpiteitten onnistumisprosentti on onneksi 100, mutta niiden toteutumisen helppoudessa on aikamoista vaihtelua. Tuntuu riippuvan pitkälti siitä, millä "tuulella" vastaanottava osapuoli, eli Nella, on. Välillä sen silmistä näkee ottaessani esim. harjan käteen, että jaaha, seuraavat minuutit tulee olemaan verrattavissa purkautuvan tulivuoren laavassa kävelyyn.... Mutta homma hoidetaan, vaikka henkisiä rakkoja tulisikin! Tai sitten riiviö heti kynsisakset huomattuaan alkaa loikkimaan päin ja huutamaan kuin yrittäen kertoa selvää kieltään: "EIII! ÄLÄ PISTÄ MUA SUOSTUMAAN TUOHON! MÄ EN ALA!" Aamulla neiti oli yllättävän hyväntuulinen ja olin jo aivan varma, että nukkuessani joku on käynyt vaihtamassa pentuni toiseen samannäköiseen, mutta sellaiseen oikein rauhalliseen ja "kaikki käy"-pentuun. Iltapäivällä kotiin tullessani, se joku oli taas käynyt kyläilemässä ja tuonut entisen Gremlin No 1 -pennun takaisin. Eikä tuo joku antanut emännälle mitään neuvottelumahdollisuutta... ;) 18.9.2006Olipas nolo iltalenkki.. Nellalla saalisvietti-ilta huipussaan, kaikki kelpasi, pörriäiset, lentävät lehdet, pikkulinnut.. ja vastaan pyöräilevä mies.. Likka alkoi (kiellosta huolimatta) vetäytyä hieman lähemmäs maastoa miehen tullessa aina vaan lähemmäs, mutta juuri kun näytti, että pentu ei sitten taidakaan lähteä "vastaanottoon", niin se lähti! Sen verran tempaisi hihnasta (vaikkei päässyt lähellekään miestä polkupyörineen), että kädessäni ollut, kakkapussi täytteineen irtosi otteestani ja sinkosi suoraan miestä kohti! Luulen, että meidän molempien ilme olisi ollut ihan kuvaamisen arvoinen, kun minä silmät ja suu levinneenä kiljaisen kauhuissani ja miehen ilme kuvasti suurta hämmästystä nähdessään pussin kiitävän ilmassa kohti hänen päätään... Auts! Oli miehellä hämmästyttävän hyvät refleksit, hän ehti juuri työntää päätään eteenpäin sen verran, että pussi sujahti takaraivon puolelta pusikkoon. Ja löytyi muuten huumorintajuakin, kun mies hihkaisi huvittuneena "Huti meni!". Jotenkin toivon, etten enää koskaan törmäisi samaan mieheen uudelleen tai karkaan lähimpään ojaan piiloon... 1.7.2006Tänään tapasimme Nellan Sanni-siskoa ensimmäistä kertaa pentujen noutoreissun jälkeen. Sanni oli hyvin terhakka, Nella alisteli ja juoksi karkuun häntä koipien välissä, hyvä, ettei lähtenyt kokonaan lipettiin Varistosta. Jonkin aikaa tyttärien valtatahtipuikko oli hyvin vankasti Sannin "tassujen hallussa", mutta liekö Nella sitten tajunnut, että "tuohan on sisko!", kun yht'äkkiä alkoi mylläkkä ja Nella pistikin hulinaksi. Lopputulos oli, että Nella istui sähisevän siskonsa päälle! Me Anitan kanssa katseltiin aivan äimällä lyötynä ja eroteltiin tytöt toisistaan. Vielä toisen kerran alkoi ärräpäitten sylkeminen toistensa karvanaamoille ja oikea karhunpainiottelu, mutta siitä rauhoitettuna tyttäret sitten alkoivat hakea pellolta kakkakikkareita, joilla pelailivat ja niitä mutustelivat sitten jo sopuisampina. Siskokset olivat yllättävän samankokoisia, kun naperona Sanni oli huomattavasti ronskimpi. Ja kyllä olivat samannäköisiä, ihan joutui välillä katsomaan tarkempaan, millainen panta kaulassa on, jotta omansa erottaisi! :) Anita epäili, että olen käyttänyt jotain blondausainetta Nellan turkkiin, kun on niin valkoinen! Saimme tapaamisessa myös Anitalta neuvoja jäljen tekemiseen, vaikutti hauskalta ja Nella tuntui kiinnostuvan siitä kovasti, joten taisimme saada uuden harrastuksenkin! 19.6.2006Vähän pistää mietityttämään, kun niin monet vastaantulijat ihmettelee pennun kokoa, on kuulemma selvästi isompi kuin ikäisensä esim. saksanpaimenkoirat.. Niinpä, joskohan kohta näiden pentujen omistajat saavat ihmetellä, kun joku aamu pennut alkavat korskumaan ja hakkaamaan kavioita lattiaan, ponejahan näistä taitaakin tulla... 14.6.2006Viimeisten parin päivän pentuiluja:
Kasvattajan kanssa kirjoittelimmekin, että kakaran nimeksi olisi pitänyt Gift of Love:n sijaan tulla ehkä sittenkin joku "Great Disaster" tai "Gremlin Number One"... 10.6.2006Nellalla oli jännittävä ja hieno päivä! Mirva-mummi ja Pauli-ukki tulivat kylään! Pennun hajumuisti kertoi heti, ketä he ovat ja se oli aivan haltioissaan! Voi sitä pusujen ja halien määrää! Nella sai kehuja, että on kaunis ja hyvärakenteinen ja juuri sopivan kokoinen (oikeasti pentu kyllä pitää itseään huomattavasti suurempana kuin onkaan). Kuvien ottaminenkin onnistui muuten jotenkuten, mutta paikoillaan sitä riiviötä ei kauaa pidetty. Juuri kun kameran suljin räpsähti, Nella loikkasi pois kuvasta! Oli mukava tavata Mirvaa ja Paulia pitkästä aikaa ja pennun suhtautuminen heihin oli kyllä hellyttävää. 7.6.2006Pennusta on todella ihmeellistä, etten vieläkään pidä sen hampaista käsivarressani. Ei mahdu sen pieneen päähän. Illalla kokeilikin nyt sitä, että mitäs jos hyppäisi mamman päälle sohvalle ja nappaisi korvasta! Niinhän sitä sisarustenkin kanssa tehtiin.. Murahdin kakaran karkuteille. Kun se huomasi, etten tullutkaan perässä, ajattelipa kokeilla uudelleen "joskohan alkaa mamma tokenemaan".. Joten napero keräsi vielä kaiken sisunsa (jota piisaa vaikka kaikille kulmakunnan koirille), nosti hännän ihan pystyyn, otti tassut niin lujaa alleen kuin sai, juoksi eteeni, komensi oikein kipakasti minua ja jäi odottamaan, mitä tapahtuu. Voi sitä pettynyttä pientä naamaa, kun en reagoinut mitenkään! Katsoin vain televisiosta CSI:ta. Hetken näytti pentu miettivän, josko tulin kuuroksi, kun haukkui niin kovaa. Kokeili sitten valehyökkäystä! Ei ihan uskaltanut liian lähelle tulla, mutta murahteli varmaan mielestään oikein ison koiran malliin. Ja minua se ääntely vain (sisään päin)nauratti, ei kuulostanut kovin katu-uskottavalta... Sitten se kirkaisi jo kiukusta, lopulta murmutti, kun niin otti pieniin koiran aivoihin. Ei saanut mammaa millään aisoihin. Niinpä se tuhahti ja poistui paikalta tappionsa myöntäneenä. Tai ehkä se vain siirtyi sivummalle miettimään uutta strategiaa.. 6.6.2006Kyllä on napero jo heti aamusta terävällä tuulella! Olen nyt monena yönä ja aamuna vääntäytynyt aina sängyllä kauemmas pennusta, kun se loikkaa sängyn reunalle pusuttelemaan (ts. herättelemään) minua. Tänä aamuna se sai sitten oikean koiraväläyksen! Pentu otti tyynystäni kiinni ja alkoi pikkuhiljaa kiskoen nytkytellä sitä lähemmäs itseään... Huomasin ihan viime tingassa, että pääni alkoi kääntyä aivan takakenoon ja Nella melkein jo sai pääni hyökkäysetäisyydelle. Kieli pyörähti jo korvani tietämillä... Kiero ja fiksu pentu! 2.6.2006Jippii! Nellalta on irronnut 3 hammastelu-välinettä suusta! Melkein tanssin ilosta ympäri kotia! Yritin lohdutella naamastaan happaman näköistä naperoa, että tilalle kasvaa uudet, suuret ja hienot (ja vähemmän terävät, sitä korostin, mutta Nella ei näyttänyt ymmärtävän miksi se nyt olisi se tärkein juttu). Pentu tuntui vain toivovan (lautasen kokoisista silmistä päätellen), ettei niistä ihan kauhean isot tule, miten ne mahtuvat sitten suuhun.. Naureskelin itsekseni, että pitäisiköhän laittaa talteen saadut hampaat Nellan patjan alle. Josko koirillakin on oma hammaskeijunsa ja saisimme puruluita hampaiden tilalle.. 19.5.2006Tänään sitten oltiin reissussa, matkalaukkua ei tosin ollut mukana. Matkustus tapahtui bussilla, jossa oli miljoona hajua, kauhea meteli ja pentu ei pysynyt millään tassuillaan, kun osui vielä formulakuski bussikuskiksi. Nella-neitinen löysi kuitenkin mielenkiintoisen keltaisen palleron lattialta, jonka suuhun haalimisesta sitten taisteltiin hetken, kun olin sitä mieltä, että pentu ei tarvitse kurkkupastillia ja pentu taas oli sitä mieltä, että se on juuri sitä mitä se nyt tarvitsi! Menimme siis lääkäriin rokotettavaksi. Lääkäri oli mukava täti, joka rapsutteli ja tutki Nellan kuonosta häntään ja antoi pari namia. Nella nostettiin pöydälle (naama meinasi vähän nyrpistyä, olikohan koirakaverit kertoneet, että se on kissa, joka nostetaan pöydälle välillä), mutta huomatessaan, että mamman naamahan se siinä on nyt sopivan lähellä, niin innoissaan nousi minua vasten ja antoi mojovan hammaspusun nenääni. Tuskin tunsi siinä pientä nipistystä niskassaan, mutta minua se rokotus taisi sattua enemmän, kun sain samalla hammasrokotuksen sieraimeeni. Takaisin kotiin matkustettiin sitten bussissa niin, että napero nukkui turvallisesti sylissäni koko matkan. Yöllä luulin heränneeni keskelle eläintarhaa, kun pentu murmutti ja vingahteli innoissaan samalla pyörittäessään kieltään melkein kitarisoissani... Tassut huiskivat päin naamaa kuin nyrkkeilysäkkiin! Olin ilmeisesti avannut suuni nukkuessani ja se riemastutti Nellaa kovin! 15.5.2006Tähän päivään mennessä on Nella touhuillut kaikenlaista, esim. tänään muotoillut uudelleen keittiön ikkunalla roikkuvat kangaspalaset, joita verhoiksi kutsutaan ja lukenut itsensä korkuisen pinon mainoslehtiä mamman työpäivän aikana. Ei varmasti ymmärtänyt niistä mitään, mutta lattia muuttui iloisen moniväriseksi, kun se niitä levitteli ja pilkkoi. Pitäähän sitä jotenkin itseään viihdyttää!
Niin, niistä kankaista: Ensin pentu siis kiskoi ilmeisesti toisen verhon irti ja teki sen koekappaleeksi. Varmaan pyöri ja hyöri sen kanssa aikansa, repi paloja sieltä täältä ja.. Ei, siitä ei tullut hyvä. Liikaa reikiä. Sitten aloitti kiskomaan sitä toista irti, mutta se olikin tiukemmassa ja siksi naskalihampaat tarttuivat kiinni ja repivät kankaan monesta kohtaa ihan suikaleiksi.. Siitä tuli itse asiassa aika mallikas! Vähän kuin sellaiset hyttysverhot, joita ripustetaan ulko-ovien eteen! Loppupäivän aikana tyttö pelaili taas vähän kakka-curling:ia, joten tämän päivän saldo vaikutti aika mukavalta touhujen määrän suhteen. Mammakin meni mykäksi nähdessään aikaansaannoksen! Riiviö luuli varmaan, että olen niin onnellinen ja ylpeä siitä, kuinka luova pentu onkaan! Ei tainnut ihan ymmärtää, kun sanoin kohta pakkaavani Hänen Kekseliäisyytensä matkalaukun...? Luuli varmaan saavansa palkintoreissun hommistaan... 15.4.2006Tänään oli SE suuri päivä. Pikku-Nellan uuteen kotiin hakupäivä. Pentuja noudettiin kaksin kappalein, Nella ja siskonsa Sanni. Kasvattaja Mirvalla oli haikea ja jo etukäteen ikävöivä ilme kasvoillaan, kun kaksi pentua lähti maailmalle. Mammaa jännitti niin, ettei oikein saanut sanaa perillä sanottua, mutta paluumatkalla se jännitysnäytelmä vasta alkoikin! Pennut alkoivat taistella keskenään oikein karvakakaroiden täydellä sydämellä, purivat vimmatusti toisiaan kuonosta ja vuoron perään kirkuivat kivusta, mutta aina toinen vaan kävi suuremmalla saalisinnolla kimppuun! Olin tosiaan ihmeissäni niiden kanssa. Sannin uusi mamma Anita ajoi autoa ja oli välillä kovinkin huolestuneen näköinen, kuinka näiden kahden riiviön kanssa selviän matkasta hengissä! Sitten yht'äkkiä nämä palleroiset nukahtivat, kuin kytkimestä virta pois käännettynä! Ensin Sanni tunki syliini nukkumaan ja Nella makaili penkin toisessa reunassa, sitten Sanni änkesi puoliksi Nellan päälle nukkumaan ja Nella rotkotti päätään penkin yli, näytti ihan hengettömältä välillä koko pallero! Oli välillä ihan katsottava, hengittääkö se ollenkaan!
Pysähdyimme matkalla kaksi kertaa, toisen kerran muka pissittämään näitä riiviöitä, mutta eihän sieltä mitään pissiä tullut! Tepsuttelivat vaan hihnoissaan ympäriinsä ihmeissään. Toisen kerran pysähdyimme Anitan kasvattia katsomaan ja Nellaa kammotti tuo iso uros niin, että peruutti auton alle ja sotki pentuturkkinsakin siinä sohlatessaan. Sitten alkoikin taas hurja paini takapenkillä ja Sanni pistettiin uuden laumanjäsenensä Ennan kanssa auton takaosaan. Nella jatkoi uniaan, kun Sanni sen sijaan alkoi huutaa hysteerisenä, hyppi verkkoa vasten Ennan päällä ja tartutti jopa hampaansa verkkoon. Oli siinä hommaa, että sai ne hampaat irti verkosta ilman, että yksikään (hammas siis) hajosi! Lopulta Sanni sitten alkoikin kiskoa hampailla Ennan jalassa olevaa suojasukkaa.. Voi Enna-parkaa..
Selvisimme reissusta kuitenkin ilman suurempia haavereita ja pennut tulivat ehjinä perille, vain Ennan tossu kärsi vaurioita! Sekä Nellaa että uutta mammaansa väsytti ja jännitti hirveästi astuessamme kotiin ja uuteen yhteiseen elämään! Kyllä tuo pieni, pyöreä naama on suloinen..
|
